Charlotten lentokenttä ja kuinkas sitten kävikään

Kesällä 1976, edellisellä reissullani tälle mantereelle, kiertelin Greyhoundin bussilla kuukauden ristiin rastiin. Torkuin busseissa ja bussiasemilla kaipaamatta erityistä luksusta. Kun plyyssipöksyissäni ja Tupun kutomassa villaröijyssä käpristyin punaisen takkini alle Charlotten lentokentän lattialle paikallista aikaa klo 21, tunsin kummalla tavalla, että taas oli vuosi 1976 ja olin nuori jälleen. Sopimus oli, että autokuski tulisi noutamaan minut klo 6 aamulla ja heittäisi sitten 250 mailin matkan Hilton Head Islandille. Jo puolilta öin heräsin taputukseen olalle. Hetken luulin, että joku turvavahti tuli hätistelemään, mutta sepä olikin autokuski, joka oli etsinyt nukkujien joukosta punatakkista rouvaa. Hän kertoi, että aiemmat keikat oli heitetty ja hänestä tuntui pahalta antaa rouvan nukkua lattialla, joten eiköhän lähdetä.

Niin sitten siirryin autoon ja jatkoin torkkumista seuraavat neljä tuntia. Kylmä oli, sillä kuljettaja piti ikkunaa auki pysyäkseen hereillä. Perillä pääsin hotelliin, josta jo olin ehtinyt perua huoneen, kun luulin, etten siellä yötä vietä. Petipaikka järjestyi silti. Hampton Inn oli edullinen $70/yö mesta, mutta tuntui taivaalliselta. Paikat olivat siistit, huone tilava, lakanat sileää satiinia ja huoneessa oli nettiyhteys, jolla pääsin päivittämään tilannetiedot kotiin.

Neljän tunnin unien jälkeen heräsin aamiaiselle: jugurttia, munakasta, pekonia, itsepaistovohveleita, neljää sorttia mehua, kolmea sorttia kahvia… Ihanaa!

IMG_0550
Uploaded with Skitch!

Matkalla takaisin huoneeseen noteerasin, että takapihalla olisi ollut pieni uima-allas (liian viileää siihen touhuun, veikkaisin, että päivälämpö oli jotain 15 asteen paikkeilla), käytävällä kuntosali (liian väsynyt rehkimään) ja pieni toimisto tietokoneineen ja printtereineen. Kaikki huonehintaan kuuluvina.

IMG_0552
Uploaded with Skitch!
IMG_0553
Uploaded with Skitch!

Menin huoneeseen jatkamaan unia. Tosi ystävällinen respapoika lupasi, että saan tsekkautua ulos klo 14:30 ilman lisähintaa. Puoli kahdelta heräsin ja menin kylpyyn. Huomattavasti freesaantuneena lähdin kävelemään vartin matkaa kohti lentokenttää selvitelläkseni matkasuunnitelmien muutosta. Google Mapsistä katsottu reitti oli ihan näppärä. Paitsi että päädyin sellaiselle puolelle kenttää, jossa ei ollut sisäänkäyntiä. Marssin sisään pienkonekentän vastaanottoon, josta ystävällinen papparainen tarjoutui heittämään minut kolmen mailin matkan sinne lentokenttärakennuksen toiselle puolelle, jossa oli ovi! (Mitään en ole näköjään kolmessakymmenessä viidessä vuodessa oppinut: silloinkin lähdin tuntemattomien kyytiin pelotta. Nyt sama peli, enkä tälläkään kertaa joutunut pettymään ihmiseen.).

Sain sovittua seikat ja otin taksin konferenssihotelliin. En ole ennen Marrioteissa yöpynyt, joten vallan on silmät levällään tästä ylellisyydestä. Huoneeni parvekkeelta on näkymä Atlantille, ja kumpaan tahansa huoneen kahdesta sängystä olisi mainiosti mahtunut Gorbakin mukaan (tosin eilen olin iloinen, etti ollut fölissä. Hän olisi polttanut päreet matkamutkista ja sillä asenteella hommat tuskin olisivat sujuneet yhtä hyvin kuin omalla olen kiitollinen kaikesta avusta, jonka saan -strategiallani.

Kävin ilmoittautumassa konferenssiin ja siinä jonotellessani aloin jutella hollantilaisen professorin kanssa. Hän on täällä esittelemässä simulaatiota, jonka alussa ja lopussa on joku testi, jolla mitataan yrittäjämäisen asenteen kehittymistä. Talk about serendipity! Just tuostahan itsekin olen kiinnostunut! Sovittiin yhteisestä iltapalasta. Nyt tuohon tapaamiseen on 10 minuuttia, joten ei enempää tällä erää.

Mainokset

3 vastausta to “Charlotten lentokenttä ja kuinkas sitten kävikään”

  1. Peeii Says:

    Moikka, mukava seurata matkaasi. Varsinkin kun maaliskuussa seuraan noin niinkuin suurpiirteisesti jälkiäsi. Olin jo varaamassa liput, mutta sitten vielä tsekkasin JKL poliisiasemalla passin relevanttiutta. On 2002 hankinttu ja koneellisesti luettava, mutta arvelivat, että (jenkki)virkailijoista voi löytyä sellaisia, jotka eivät hyväksy. No nyt on biometrinen vetämässä, ja vasta sitten voin varata lennon Minneapolikseen (ja takaisinkin). Toivotaan, että käytäväpaikka on vielä ensi to vapaana.

    Mukavaa menoa sinne, nauti maisemista, ihmisistä ja yrittäjyydestä :).

  2. Sun äitis Says:

    Minuakin jännäsi, miten oma 2004 passini lopulta kelpaa. Ei ollut ongelmia, vaikkei siinä olekaan mitään biometrisia tunnisteita. Kun ESTAn täytti etukäteen verkossa, ei saapuessa tarvinnut täyttää I-94 lankettia, vaikka monitoreissa pyörivä video vielä väitti, että kaikkien vierailijoiden pitää se täyttää (puolitoista tuntia jonossa ilman ko. lankettia sai minut jo pelkäämään, että noinkohan joudun senkin täyttämään ja uudestaan jonottamaan, mutta suotta pelkäsin).

    Minullekin sattui onneksi käytäväpaikka ihan ”virkailijatyönä”. Ikkunapaikan vielä kestäisi, kun siinä on mahdollisuus nojata, mutta keskipenkki on kamala!

    ”Puheosuuspäivä” on nyt takana (paitsi illallinen ja minglaus), loppu on silkkaa muiden esityksistä nautiskelua.

    Hyvää matkaa Minnesotaan + terkkuja Johnille!

    t. Sä

  3. Geranium Says:

    Tätä kirjoittaessa taitaa olla jo illallinenkin ohi – toivottavasti tapasit mielenkiintoisia tyyppejä lisää!

    Minuakin AINA hermostuttaa INS jonossa maahantulo. Kesältä 2009 on edellinen US entry kokemus, biometrista passia ei ollut minulla eikä kuopuksella. Kuopuksen osalta vielä hirvitti se, että passikuvassa hän oli 5 viikon ikäinen ja minunkin mielestä sillä passilla henkilöllisyytensä olisi voinut yrittää todistaa melkein kuka hyvänsä pohjoismaalainen suunnilleen samanikäinen poika. Mutta ei ollut ongelmia sen kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: