Verkkopainotteisessa opettajakoulutustoteutuksessamme, eli Vespassa, minulla on opiskelija, joka ei kesähelteilläkään malta olla oppimatta. Ikärasisteille tiedoksi: hän ei ole y-sukupolven edustaja eikä edes mikään nörttimies, vaan kaltaiseni varttunut rouva, joka intomielisesti testaa verkkovermeiden mahdollisuuksia ja pohtii omia arkitekemisiään suhteessa opiskeltaviin kokonaisuuksiin. Tulee huono omatunto sitä puhtia seuratessa: oman oppimispäiväkirjablogini taisin perustaa jotain neljä vuotta sitten, mutta edelleenkään siellä ei ole yhtään merkintää!
No, tässä päivänä muutamana H. pohti verkottumista. Opinto-opastamme luettuaan hän totesi: ”Verkottuminen on hyödyn tavoittelua, ja sisältää vastavuoroisuutta.” Havahduin miettimään, mitä minä oikeastaan verkottumisella ymmärrän. Sosiaalisen median verkostoissa kieppuessani olen useasti hyötynyt verkottumisesta. Silti en koe aktiivisesti tavoittelevani hyötyä. En liioin tunne vastavuoroisuuden vaatimusta. Ainakaan, jos vastavuoroisuus mielletään kahdenväliseksi rapsutteluksi, jossa toinen antaa jotain ja toinen sitten takas jotain, ja koko ajan pitää alitajuisesti pitää kirjaa siitä, että antamiset ja saamiset ovat balanssissa.
Somessa jakaminen on kokonaisvaltaisempaa. Joku verkoston jäsen voi saada hyötyä jostain jakamastani, minä itse monin verroin enemmän jostain muiden jakamasta. Kahdenvälisen kaupankäynnin vaatimusta ei ole. Vuosien varrella olen oppinut valtavasti somen kuunteluoppilaana. Erityisen kiitollinen olen +Anne Rongakselle, +Tarmo Toikkaselle, +Tuija Aallolle ja +Jani Uusitalolle. En minä useinkaan ole pystynyt heille suoraan mitään antamaan, kun ovat valovuoden edellä. Minun jakamiani murusia ovat keräilleet ihan muut tyypit. En silti ole kärvistellyt tunnontuskissa vastavuoroisuustasetta tuijotellen.
Tai ehkä sittenkin hiukan! Niin kauan kuin someilu oli pääasiassa blogailua, minullakin oli ääni. Sitten tuli muita areenoita. Facebookiin en mennyt enkä mene. Twitterissä olen muiden Tweettien lukija, mutten ikinä ole opinut itse sanomaan mitään varteenotettavaa (233 tirskahdusta 20.2.2009 jälkeen on perin laiha tulos!). Olenko siis pelkkä siivestäjä, joka ryöstää muiden antia?
En tunne, että muut somekumppanit ylenkatsoisivat minua tai muitakaan enemmän oppimassa kuin jakamassa olevia. Silti pitäisi ehkä hiukan terästäytyä ja kehitellä itsellensä selkeämpi antamisagenda, nyt kun Google+ tarjoaa siihen hyvältä vaikuttavan paikan.
(Vieritä alaspäin, jos saavuit tänne Googlella ja etsit tietoa Tallinnan uudesta vierasvenesatamasta)
Siskon lasten ollessa pieniä siskollani oli tapana käydä heidän kanssaan kuivakukkapellolla, vaarin mökillä ja eväsretkellä – kerran kesässä. Vuoden välein syntyneen kolmikon kanssa liikkeellelähtö oli aina oma vähtinsä, mutta se ei ollut kerran kesässä –säännön perimmäinen syy. Seikkailufiilis säilyi, kun kivoja asioita ei tehty kyllästymiseen asti. Aika suloisen suomifilmimäinen kohtuuden ystävän kasvatusperiaate!
Minulla on muutaman vuoden ajan ollut tapana kerran kesässä suostua parin päivän lomapurjehdukselle s/y Sun äitis:llä. Ei siksi, että kaipaisin noita seikkailuita kuten siskon lapset omiaan 90-luvulla, vaan jostain hullusta, täysin perusteettomasta Gorballe mieliksi tekemisen halusta. Vuoden 2009 juhannuspurjehduksella pääsimme meripelastajien hinaamaksi ja illan huipennukseksi murtauduimme omaan mökkiin. Viime juhannuksen Tallinnan purjehduksella repesi polvestani nivelside, joten kesän 2010 ennätyshelteisen heinäkuun hikosin sängyssä kinttu kohti kattoa. Voisi ajatella, että ihminen jossain vaiheessa oppisi. Voisi, muttei kannattaisi, sillä taas ollaan matkalla! (Aikamuotoperustelu: naputtelin tätä matkalla muistiin, julkaiseminen myöhästyi yli viikon).
Tietokatkosten vuoksi perhepurjehdusviikonloppu oli peruuntua alkuunsa: menomatkalle Tallinaan oli vapaana lähtemään vain Gorba (aina vapaana purjehtimaan!), minä (kerran kesässä), JCP (kerran kesässä) ja toinen Spögeistä (joka vielä tänä kesänä tottelee isänsä komentoa, mutta miten lie ensi vuonna). PA:lla ja toisella Spögellä oli lauantaille sovittuna tapaamiset merkittävien ihmisten kanssa, mutta jotteivät he kokonaan menettäisi ydinperheen yhteistä purjehdusrähinää, he tulevat iltalaivoilla perässä. Kyllä, siinä lukee laivoilla. Ensin PA ehti päättää, että kiirettä pitäen ehtii klo 18:30 lähtevään laivaan, ja osti lipun. Viisi minuuttia myöhemmin kävi ilmi, että Spögegin tulee laivalla perässä, muttei ehdi vielä siihen lähtöön, vaan vasta klo 21:30 starttaavaan. Näin siis reissaavat veljekset eri laivoilla yli lahden. Että voi olla vaikeaa aikatauluttaa kuuden ihmisen elämää yhden purjeveneen ympärille! Pari vuotta sitten PA rakensi Gorballe isänpäivälahjaksi s/y Sun äitis –ningin yhteydenpitoa helpottamaan, mutta sen käyttö jäi, kun ning muuttui maksulliseksi eikä Gorba sitäpaitsi koskaan opetellut sitä käyttämään. Ollaan takaisin tekstiviestihelvetissä! (tosin Google + -jonossa jo, ja ensi töikseni aion perustaa s/y Sun äitis -piirin!)
Ensimmäiset 2/3 reissusta meni hyvin. Tuuli oli idän suunnalta, joten ei ollut tarpeen vendailla. Ei kyllä olisi onnistunutkaan, sillä meillä oli päällä jättistuura, joka ei mahdu kääntymään puolelta toiselle kuin barduunat auki-kiinni -systeemillä. Kisamiehityksellä tässä paatissa on seitsemän käsiparia, nyt oli kolme, kun minä en purjehdi, joten koko homma perustui suotuisaan tuulensuuntaan ja kohtuulliseen tuulen nopeuteen. Spinnu jätettiin sovinnolla nostamatta, silti 10 solmua meni rikki. Ja heti kohta sen jälkeen tulikin kiire laskea isoa, sillä Tallinnan matalan jälkeen tuuli voimistui. Hetken koin iljettävää flashbackiä viime kesän polventelomisreissulta. Silloinkin tilanne alkoi kannella valtoimenaan vellovan stuuran kasaamisesta! Nyt sitä pahuksen purjetta vain oli vielä enemmän ja gasteja vastaavasti vähemmän! Ihmeiden aika ei kuitenkaan näköjään ole ohi: tällä kertaa Gorba ei katsonut välttämättömäksi olla auttamatta pakkaustapahtumassa, vaan ohjasi paatin mukisematta sellaiseen suuntaan, että fladraaminen hellitti ja saimme ison puomille.
Piritan sijasta päätimme tällä kertaa suunnata keskustan vierasvenesatamaan, jossa Gorba ja pojat jo olivat piipahtaneet alku kesän purjehduksellaan. Vanasadama Jahisadam / Old City Marina on matkustajalaivasataman yhteydessä, joten sinne majoittumalla pääsee veneellä jopa lähemmäs kaupunkia kuin Tallinkilla!
Vanasadama Jahisadam
Ainoa hiukan jännittävä juttu on satamaan ajaminen, ohi isojen matkustajalaivojen. Vaan eipä sekään niin kovin jännittävää ole. Tässä toimintaohjeet:
Soita Port Controliin, kun saavut aallonmurtajalle. Joko VHF kanava 14, RADIO 5 tai sitten ihan vain kännykällä +372 631 8588.
Noudata ohjetta. (Meille setä sanoi, että ensin tulee ulos Viking, sitten Viktoria ja niitten jälkeen on lupa ajaa sisään. Odotteluun meni vartin verran).
Aallonmurtajalla on lisäksi liikennevalo. Punaisella ei ole lupa lähteä. Ulos ajettaessa ei soitella satamavahdille, vaan poistutaan omaan tahtiin vihreän palaessa.
Itse soitin aallonmurtajalta myös vierasvenesatamaan, jotta osaisivat funtsia, minne meidät ohjaavat. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Laiturilla kävelee henkilökuntaa, joka ohjaa viittelöiden oikeaan paikkaan. Vaikkei isojen paattien sekaan tunkeminen lopulta ollut likikään niin jännä kokemus kuin aluksi pelkäsin, olisi käytännössä silti mielestäni parantamisen varaa. Liikennevalon vieressä olisi hyvä olla taulu, josta näkisi lähtevien ja saapuvien laivojen aikataulut. Tai ainakin olisi hyvä, jos netissä olisi sivu, josta voisi tarkastaa aikataulut. Omaa lähtöaikatauluaan voisi sitten valmiiksi yrittää sovitella sen mukaan. (nythän on ihan epätoivoinen yritys yrittää etsiä laivayhtiöiden sivuilta aikatauluja ja saada jotain kokonaiskuvaa, vaikka sataman ilmainen wifi periaatteessa mahdollistaisi surfailun). Edit 12.7. Kiitos Larkolle linkistä Tallinnan satamanlähtevien laivojen sivulle. Ja löytyyhän sieltä myös saapuvat laivat. Vielä kun ne saisi samaan listaan ja aikajärjestykseen!
***
Nonni, tuohon päättyi valmiiksi kirjoitettu osuus. Saavuimme Tallinnaan kuuden paikkeilla. Ensin kieputeltiin narut nätisti ja vaihdettiin kaupunkivaatteisiin. Sitten suunnattiin Hotelli Park Inniin, jossa JCP ja Spöget yöpyivät (olisihan paattiinkin mahtunut, mutta sällit päättivät arvostaa kunnon suihkua, aamupalaa ja Gorban unirytmistä riippumatonta liikehtimismahdollisuutta). Kolmen hengen majoittuminen maksoi 89 euroa (yksi sälli lisävuoteessa). Minusta Park Inn oli myönteinen uusi tuttavuus. Huoneissa oli ilmastointi, aamupala oli ok, ilmainen wifi, mitä sitä ihminen muuta kaipaa? (nojoo, joku voisi arvostaa persoonallista tunnelmaa, mutta minä olen niin kuivikas tyyppi, että arvioin persoonattomat, mutta toimivat hotellikonseptit korkealle.)
Tällä kertaa Tallinnasta ei ole sen kummempaa raportoitavaa. Kävimme vanhassa kaupungissa syömässä, mutta sen jälkeen Gorba ja mä mentiin paattiin nukkumaan. Illan ja aamun mittaan miehistömme vähitellen tippui paikalle, joten about 11 aikoihin oli aika suunnata takaisin kohti Helsinkiä.
Keli oli mallia tyyni ja helteinen. Koko pitkän päivän paistuimme maailman menosta tietämättöminä. Kasuunia lähestyessämme havaitsimme edessä mustia pilviä. Siinä vaiheessa kännykällä sai satunnaisesti yhteyden Suomen verkkoon. Ukkonen pieksi parhaillaan Lahtea, ja sen ennakoitiin ehtivn pääkaupunkiseudulle muutamassa tunnissa. Hitto! Seuraavat pari tuntia sitten prutkutettiin moottorilla ja odotettiin, että minä hetkenä hyvänsä ukkospuuskat ja rankkasateet tavoittavat meidät. Ihan suotta jännäsin, perille päästiin ilta-auringon paisteessa.
Onneksi suoritus on tältä kesältä takana!!
Lopuksi parit kuvat
Menomatkan miehistö
Läpi satama-altaan
Taustalla D-terminaali, likempänä vanhaa kaupunkia s/y Sun äitis
Vierasvenesataman naistenvessan (yhden pöntön pömpeli) käsienpesuallas, josta tuli kyllä mieleen, että käsienpesuunkohan miehetkin sitä käyttävät (miesten vessa oli rikki -> naisten vessa palveli kaikkia). Vessapaperi oma varapaperi (joka taas oli tarpeen).
Paluumatkan vahvistus vahdissa
Ukkosen lähestyessä mentiin kahden Padin taktiikalla: vedenpitävässä pussissa oli Navionics Marine Europe ja vasemmassa alakulmassa näkyvässä iPadissa Twitter (jossa yritin kysellä, missä asti ukkonen on, mutten onnistunut verkkovaikeuksien vuoksi lähettämään tiedusteluani)
PS Ennen kuin joku keksii paheksua heppoista liivivarustusta kerrottakoon, että nämä ovat kevyen kelin nojailun pehmittimiä, kassissa on kaikille paukkuliivit ja valjaat kovemman tuulen varalle.
Blogausaktiivisuudettomuudestani kertoo karusti se, että jouduin turvautumaan salasanan palautukseen, kun en millään muistanut millä avaimella tämä ovi aukeaa! Koska merkinnät jäivät aikanaan tekemättä, naputtelen niitä nyt urakalla muistiin.
ICSB – konferenssireissu Tukholmaan
Minä pidän Tukholmasta. Niinpä tapanani on reissata sinne joka kesä, ja tänä vuonna tuli vielä lisäperustelu ICSB-konferenssista, joka pidettiin uutukaisessa Waterfront-keskuksessa.
Menomatkan lensin Norwegianilla. Suosittelen! Matka maksoi 46 €. Kone oli uusi ja siisti (nahkapenkit). Infolehti istuintaskussa kertoi, että ko. konetyypin koneisssa on ilmainen wifi, joka tosin valitettavasti toimii vain yli 10 km korkeudessa, jonne ei ehditty 50 minuutin pikaloikalla Helsinki-Tukholma! Arlandasta tulin roheesti Arlanda Expressillä parissakymmenessä minuutissa (kun oli vähän kiire avajaisiin, en lähtenyt seikkailemaan halvemmilla kulkuneuvoilla). Kongressikeskus oli ihan aseman vieressä. Arlanda Expressiltä kantsii nousta Klarabergsviaduktille, joka vie raiteiden toiselle puolelle, mistä Waterfront löytyy ihan asemaa vastapäätä.
Hotellin tilasin Booking.comin kautta. Kungsbron Hotelin valitsin, kun se oli ihan Waterfrontin vieressä ja huomattavasti edullisempi, kuin tapahtuman ”viralliset” hotellisuositukset. Mielestäni hinta/laatu-suhde oli kohdallaan. Hotellissa ei ollut mitään turhaa kultakrumeluuria. Huone oli pieni, mutta erittäin toimiva: sänky oli hyvä, huoneessa oli jättimäinen taulutelkkari (jota en joutanut katsoa), kylppäri oli asiallinen (hiustekuivainkin löytyi, kun huomasin kurkata laatikkoon), henkilökunta toi pyynnöstä silityskamppeet ja wifi toimi salasanoitta.
Huoneet olivat hämmentävästi pohjakerroksessa kuin hyttikäytävillä ikään. Minulla oli ikkunallinen huone, mutta suurin osa näytti olevan ikkunattomia. Aamupala ei kuulunut hintaan, mutta se kyllä kannatti ostaa. Syötävät olivat hyviä ja raikkaita, mutta etenkin juotavat yllättivät iloisesti: tarjolla oli laaja valikoima erikoiskahveja ja paikalla puristettua appelsiinimehua. Varoitus: Västra Järnvägsgatania ei löydy kaikista kartoista (esim. Google Mapsistä, joka johdatti minut ihan skutsiin!), hotellia kantsii etsiä Klarabergsviaduktin ja Kungsbron välisestä korttelista, radan länsipuolelta.
Konferenssin antia
Puolen tunnin esitykset, niin omani kuin muitten, olivat vähän yhtä tyhjän kanssa. Sen sijaan ”Plenary sessiot” olivat todella mielenkiintoisia. Hans Roslingin erinomaisia videoita olin aiemmin nähnyt Ted Talkeissa, mutta papparaisen energinen live-esiintyminen oli silti varsinainen elämys! Äidin pesukoneen sijasta esitys alkoi tällä kertaa tarinalla mummon kondominhakumatkasta (hukkareissu, kondomit olivat laittomia Ruotsissa vuonna 1924). Upotan tuohon alle pari videota malliksi. Kannattaa erityisesti katsoa Roslingin kehittämää uskomattoman havainnollista tilastojen esitystapaa! Siihen pääsee tutustumaan tarkemmin Gapminder-sivustolla, jossa on mm. mielenkiintoinen opettajille tarkoitettu sivu.
Toinen mielenkiintoinen alustus koski kenialaista kännykkärahaa M-Pesaa. Tuntuu käsittämättömältä, että köyhillä ei ole rahaa, mutta on kännykät! Kaiken kaikkiaan tässä konferenssissa toistui lukemattomissa puheenvuoroissa ajatus siitä, että mobiilitekniikan uudenlainen soveltaminen on avain kehittyneiden ja kehittyvien maiden välisen eron kuromiseen, kestävään kehitykseen (sekä ekologiseen että sosiaaliseen) ja sensellaiseen. Ja se toinen ja vielä merkittävämpi on rauha.
Sellaisen mielenkiintoisen havainnon kanssa tein, että piirit ovat aika pienet: nyt tapasin tuttuja niin RENTistä, USASBEsta kuin Koldingin työpajastakin. Ja jos vielä joskus jatkan kyläluutailua yrittäjyyskonferensseissa, voi hyvinkin olla, että törmään ensi kertaa Tukholmassa tavattuihin!
Matkamuistot
Syksyä odotellessa hankin NK:sta DKNY:n alennusmyynnistä kaksi uutta Cozya, toinen on sininen ja toinen on vihreä tai turkoosi tai jotain sinne päin. Vähänks oon urautunut ihminen!
Saatu (tässä oli aikoinaan Kuulikselta saadun Kultaisen megafonin kuva, mutta kymmenessä vuodessa palveluita on syntynyt ja kadonnut -> kuva on kadonnut nettiavaruuteen. Myös ystävältäni Ruu Morbidilta ja Auringonkukkametsä-blogista sain tunnustuksen. Kuvat kadonneet.
Sun äitis suosittelee
Tässä suosittelin orkkisversiossa Pajatzoa, jonka Rahis sittemmin söi. Jos saisi aikaiseksi, voisi tähän askarrella jatkumoksi Woltin kuvan!
*Blogipersoonablogissa joukko 2005 bloganneita jakoi persoonallisuustestituloksiaan. Valitettavasti tämäkin blogi on aikojen saatossa hävinnyt Prinsessan palvelimelta. Sääli, olisi ollut kiva käydä fiilistelemässä Blogistanin aamunkoiton blogaajia!
Sun äitis 