Onko pakko?

…kysyttiin Kodin Kuvalehdessä. Noitten vakiopakkojen, jäikö hella tai silitysrauta päälle, lisäksi minulla on yksi pakkomielle ylitse muiden: kahvipensaani on pysyttävä hengissä! Ja just nyt näyttää hiukka huonolta.

Sain pikkuruisen kahvintaimen ensimmäisen Vespa-ryhmän Juhalta toukokuussa 2008. Ihan pian tuon jälkeen Spögen jalasta löydettiin epäilyttävä luutuumori, joka lopulta paljastui kondroblastoomaksi (joka leikattiin, mistä toivuttiin). Sen hermojaraastavan kesän aikana kehitin älyttömän pakkomielteen, että pojalla on kaikki hyvin niin kauan kuin kahvipensas voi hyvin. En ole mikään viherpeukalo, kotini kukkaloistosta vastaavat kaksi pääsiäiskaktusta, neljä vanhapoikaa ja yksi liuska-aralia tämän kahvipensaan lisäksi, joten laitoin kaiken tarmoni ja energiani kahvivauvan hengissä pitämiseen.

Tammikuussa 2010 lähdin neljäksi päiväksi Turkuun lähijaksolle ja opetusharjoitteluja seuraamaan. Sinä aikana kahvipensas ehti kuivahtaa ja pudotti liki kaikki lehtensä. Vain kaksi vaivaista jäi jäljelle. Spögöjen kanssa onnistuimme tekohengittämään kasvin kuntoon ja vuosien saatossa siitä kasvoi melko terhakka pikku pensas.

Tänä kesänä kahvipensas on taas alkanut kärsiä! Olen yrittänyt kastella sitä säännöllisesti. Tarjota valoa, mutta silti suojata suoralta auringonpaisteelta. Laittaa purkkiin tuoretta multaa. Tökätä joukkoon jopa  Substral-tikun. Silti kasvi roikottaa lehtiään alakuloisesti ja muutamissa lehdissä on isoja, kuivia, ruskeita laikkuja. Koska minulla on se pakkomielle (että tämä kasvi suojaa kasvaimien leviämiseltä – poikaa kesällä 2008, minua kesällä 2010), haluaisin hirmuisen mielelläni kuulla osaavammilta viherihmisiltä hoitovinkkejä! Kiitos!