Nutturafeministin mökkihuussipuuhailut

Tämän päivän Hesarissa Jarmo Aaltonen machoilee huussihommista ja kirjoittaa:

”Todellinen tasa-arvo mitataan silloin, kun ottaa vaimon kanssa puheeksi perimmäisen kysymyksen, huussin tyhjennyksen. En tunne yhtään naista, joka tässä puuhassa vaatisi pää punaisena töiden tasapuolista jakamista sukupuolten kesken.”

Jarmo, sinulla on suppea tuttavapiiri! Ei sillä, että olisin pää punaisena joutunut taistelemaan oikeudestani huussin tyhjentämiseen, Gorba on taistelutta antanut minun hoitaa homman menestyksellisesti jo vuosikymmenien ajan.

Perikunnan mökin huussiratkaisu oli edellisen sukupolven miehen kehittämä. Juuri sellainen Jarmon kuvaama hirvitys, jossa kaikki tavara lillui oksettavasti samassa saavissa. Helppo se oli miesten mokomaa kestää, kun joutuivat koppiin asti asialle huomattavasti naisia harvemmin, sillä miehen anatomia on rakennettu erinomaisesti puskapissailuun soveltuvaksi. Minusta ratkaisu oli niin kuvottava, että jotain piti tehdä.

Päädyin seuraavaan rakenteeseen:

  • pohjalla on laakea muovilaatikko, jossa on kuiviketta (kuivikekokeiluista lisää tuonnempana) ja kaksi tiiliskiveä
  • päällä muoviastia, jossa on pohjassa reikiä
  • reiän peittona tiivis styroksinen istuin
  • alakerrassa kunnollinen tuuletus mustan muoviputken avulla

Näin yksinkertainen kohennustoimi paransi vessaviihtyvyyttä oleellisesti ja teki tyhjennyspuuhasta varsin siedettävän. Joku voi ihmetellä, miksi tungen tiiliä huussinpohjaan. Asettelen ylimmän, reiällisen astian tiilien varaan, niin että sen ja laakean pohjalaatikon väliin jää ilmatila. Silloin päällimmäisen pytyn nesteet pääsevät kunnolla lorisemaan reikien kautta pohja-astiaan, mistä ne osittain haihtuvat ilmanvaihdon ansiosta, osittain imeytyvät kuivikkeeseen.

Kuivikkeena olen kokeillut vähän kaikkea: puuvajan maalattialta kaavittua kaarnasilppua, pöllien katkonnasta talteen kerättyä moottorisahanpurua, jotain kaupasta ostettua vessaturvetta ja suosta nostettua pehkua. Helpoin ja tehokkain on minusta ollut astian pohjalle levitetty rahkasammal. Tämä tietysti edellyttää tonttia, jolla rahkasammalta kasvaa valtoimenaan (silloin tällöin olen törmännyt näkemyksiin, ettei mitään sammalta sovi irrottaa, koska: ”Sammal kasvaa niin hitaasti, että sille pitää antaa kasvurauha.” Uskon, että tuossa on kysymys väärinkäsityksestä, se on jäkälä, joka kasvaa hitaasti. Sammalta syntyy ihan silmissä, voit vaikka kokeeksi kaataa piimää kalliolle ja katsoa kauanko kestää, että paikka alkaa vihertää.)

Varsinainen tyhjennyshomma hoituu niin, että kippaan pönttöjen sisällöt kompostikekoon (en siis kaiva maahan), ripottelen möykyn päälle kaarnasilppua ja sahanpurua ja maisemoin homman peittämällä kaiken sananjalan lehdillä (viimemainitulla ei ole mitään varsinaista merkitystä, kunhan olen sellaisen tavan ottanut!). Jostain luin, että tyhjennys kannattaa ajoittaa kevääseen, jolloin satsi on ehtinyt esikompostoitua pöntössä talven yli ja on hajuttomampaa kuin tuoreeltaan. Tähän pyrin, mutta käytännössä joinain kesinä on tarpeen tehdä välityhjennyksiä, sillä käyttämieni säiliöitten vetoisuus on melko pieni, kun en halua, että joudun nostelemaan sikapainavia paskalaareja.

Näin se on sujunut jo kolmisenkymmentä vuotta, mutta nyt on edessä muutos. Minun kompostikekoni ei täytä tulevia määräyksiä: ei ole elukan menon estävää pohjaa ja reunoja (kutsutaanko muuten reunatonta kekoa tunkioksi silloinkin, kun maatuminen tapahtuu hapekkaasti, ei mätänemällä?) . Nykyistä läjää on helppo kääntää ja pöyhiä, jotta satsi saa ilmaa. Tulevan kompostin rakenne mietityttää. Ainakin pitäisi olla avattava portti päädyssä, että pääsee kävelemään sisään kippaamaan pytyt ja kääntämään kasaa. Joku muovikompostoritsydeemi hirvittää jo ajatuksena: pitäisi nostella saaveja korkealle, että saisi kaadettua sisällön säiliön uumeniin ja kääntämisen sijaan pitäisi tyytyä hämmentelemään sisältöä jollain kepillä.

Ehkä tässä käy niin, että Biolan tulee tällekin mökille. Lankomies jo vuosia sitten hankki sellaisen toiselle mökille. Sen jälkeen en ole osannut siellä omatoimisesti huussihuollosta vastata.  Nämä toisen mökin pytyt osaan kipata ja huuhdella ja homma hoituu vartissa. Biolanin kompostikäymälän tyhjennys (lapio ja kottikärryt) ja nestekanisterin tyhjennys (kanisteri näyttää kuvassa todella isolta ja painavalta) vaikuttaa voimaa vaativalta miestentyöltä. Videolla näytetään, miten nesteenerotusritilän voi huuhdella, mutta mitens niitten muitten osien putsaaminen? Pahaa pelkään, että minustakin lopulta tulee Jarmon kavahtama feministi, joka ei osallistu huussin tyhjennykseen. Syytän siitä jätelakia.

PS Kotiini tuli sisävessa, kun olin 4-vuotias. Monien kavereitteni kotona oli vielä pitkään ulkohuussi. Jotkut kutsuivat sitä pikkulaksi. Minusta se oli ihan tyhmä sana. Tiedoksi Jarmolle: olen edelleen sitä mieltä, että pikkula on sievistelevä ja epämiehekäs ilmaisu.

Mainokset

2 vastausta to “Nutturafeministin mökkihuussipuuhailut”

  1. Partapappa Says:

    No ei se sun mökkipaskojen kompostoiminen tollee oo mitenkää lakii ja asetuksii vastaa. Ite kompostoin meijjän paskat samalla tavalla ja hyvin kelpaa kunnan ympäristösihteerille. Miks mennä hyvää ja toimivaa systeemii turhanpäiten muuttamaa.

  2. hh Says:

    Meillä 4-50-luvuilla pikkulaa kutsuttiin pikku-pappilaksi. Etymologia lienee selvä, ”hartauttahan” sielläkin harjoitettiin, talvisaikaan pikasellaista. Nimitys oli silloin aika yleinen, vähän hienompi kuin kansanomainen, hiukan roisi ”huussi”.

    Mökillä tuommoinen on yhä käytössä, vastaavin parannuksin ja yhdessä sen vaimon kanssa hoitelemme. Säälimme nuorisoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: