Viimeksi kommentoituja
Kobaïan blogivinkit. Hurja spekulaatio.
PA:lla ovat elämänhallintataidot hakusessa.
Vt tarjoaa mahdollisuuden hakea lähestymiskieltoa.
Toimittaja elämöi Kanervasta ja kertoo Blogilistan päivittymisongelmista
Hanhensulka juttelee PowerPointista. Tyhmentääkö se?
Elman kirjoituksen innoittamana haastan kaikki lukijani mukaan Kuuluttajan koulutusohjelma jatkakoon –kampanjaan. Kirjoita nimesi vetoomukseen täällä.
Carmabalille syntyi ihan oikea vauva! (via)
kysyy Tiia kommenteissa. Enkä yhtään ihmettele kysymystä! Eihän tässä mitään järkeä ole. Ihmiset kirjoittavat ja hiovat sujuvia ja sisällökkäitä tekstejä, jotka jäävät lukematta, kun kukaan ei löydä niitä. Samaan aikaan sankat kansanjoukot vaeltavat katsomaan tätä minun vastasyntynyttäni.
Joka on melko rääpäle, vaikka blogilista päivitystä pläikkää!Kuraattori keksi saman, mitä itsekin epäilin: haamu tulee, kun joku kommentoi. Kun kommentt laatikkoon kurkistaa, ymmärtää, miksi Sun äitis on pitkin päivää ollut vastapäivitettyjen joukossa!
Piti tuossa iltasella hoitaa parisuhdetta, nettisessio jäi tavallista lyhyemmäksi.
Ainakin näissä paikoissa piipahdin:
Timo viettää hääpäivää
Sekamediasoppa miettii koulun alkua ja pohtii kommentointia. Miten pitää joku roti siitä, missä kävi kommentoimassa? (Ei ainakaan minulta onnistu, puolet taisi nytkin unohtua!)
Blogistanin sotajalalla olo mietityttää satunnaista tarkkailijaa
MyösViistolla pinnalla mietitään kommentointia: onko trollien poisto toimittamista sensuurin sijasta?
Huom! Tämä kello on edelleen kolme tuntia jäljessä!
Se alkoi varkain: seurasin oman suosikkiblogini taivalta Pinserin listan kolmossivulta etusivulle. Ohimennen aloin vilkuilla muitakin blogeja. Loppuvuodesta 2004 tilanne oli käynyt kestämättömäksi, luuhasin nuorten miesten blogeissa (no ok, kävin minä Sedikselläkin) enkä malttanut pysyä hiljaa, vaan aloitin varovaisen anonyymin kommentoinnin. Vakiintumiseni alkoi 11.1.2005, kun Sun äitis debytoi PA:n kommenttilaatikossa.
Pikkutyttönä näin, miten oma äitini aloitti lehdenluvun yleisönosastosta. Itse opin lukemaan Hesaria alusta loppuunpäin vasta, kun ne keksivät siirtää Mielipiteet alkuun. Pääkirjoitusta en ole melkeinkoskaan lukenut, etenkään sen jälkeen, kun opettaja ensin käski ja avioiduttua mies opasti! Minä mistään kansalaisjournalismista blogeissakaan välitä, mutta ihmisten tarinat ja mielipiteet herättävät uteliaisuuden ja innon.
Kommenttilootissa tiivistyy yhteisöllisyyden kokemus. Olen seurallinen ihminen, jonka kotiolosuhteet (=aikaisin nukkumaan menevä mies ja huushollin hirveä sotku) rajoittavat tosielämän seuranpitoa. Blogimaailmassa on helppo vaellella ketään häiritsemättä kyläilemässä illan hiljaisina tunteina. Vaikka olen nafti vuoden kestäneen blogikiertelyni aikana oppinut paljon uutta ja välillä kuulut asioista ensimmäisen kerran juuri blogeissa, niin sittenkin minulle tärkeintä täällä ovat olleet ihmiset.
Sun äitis suosittelee –merkki ei ole pelkkä suositus lukea tiettyjä blogeja, vaan myös kannustus seurata niiden kommenttipalstoja. Tästä bloginpitäjän ja kommentoijien välisestä vuorovaikutuksesta Jani avasi keskustelua pari päivää sitten. Ei ole sattumaa, että joissain blogeissa väki viihtyy keskustelemassa. Niissä arempikin kommentoija rohkaistuu osallistumaan, kun voi tuntea olonsa turvalliseksi. Eivät nämä turvatalot mitään ainaisen hymyn ja yhteisymmärryksen paikkoja ole, kyllä niissäkin väitellään, mutta jotenkin arvostavasti.
Pelko on aika hölmö sana käytettäväksi tällaisen blogien kaltaisen hömpän puinnissa! Hölmö, mutta tosi. Kommenttieläjänä on ollut helppo olla, kun on voinut valita seuransa ja jättää menemättä, jos vastaanotto on tuntunut kalsealta. Oman blogin myötä jumahtaa paikalleen maalitauluksi.
Parhaillaan sen saa kokea Sedis, jonka kepeästi alkanut blogiarviointi johti
lokaiseen kommenttikeskusteluun, Illuusia, joka ei juuri nyt iloitse ja Turisti, joka räväkkänä naisena on varsinainen vihamagneetti.
Mikä meitä oikein vaivaa? Uuden elämänvaiheen alussa mahassani hiukka perhostaa!
Kiitos valtaisasta kävijöiden tulvasta!
Ja anteeksi pöhköyteni, kun mikään kommentti ei päässyt läpi. Minulla oli jokin typerä moderointitäppä päällä ja kaikki kommentit juuttuivat odottamaan hyväksyntää.
Joka ei tapahtunut kello naftia vaille neljä aamuyöllä, vaikka blogi niin väittää. Kovasti olen yrittänyt kertoa kellon asetuksissa , että +3 tuntia tarvittaisiin, mutta se mokoma ei tottele!
Tällaiset tekniset ponnistelut uuvuttavat tottumattoman, joten sisältöä saa odottaa vielä tovin!
Ei siinä näin pitänyt käydä! Piti modernin nykynaisen tavoin päättää, milloin on sopiva aika: elämäntilanne kohdallaan, huone valmiiksi sisustettuna…
Mutta sitten tilanne vei mennessään. Ehtii sen sisustuksen hoitaa myöhemminkin. Eikä kukaan välttämättä heti alusta asti edellytä äänilähetystä. Tärkeintä on, että perusasiat ovat kunnossa. Ja perusasioihin kuuluu Sun äitis suosittelee -merkin jakelun turvaaminen.
Alkuperäinen Sun äitis suosittelee -tunnustus oli jaossa ilmaispalvelimella, joka ei ihastunut merkin suunnattomasta suosiosta. Sehän oli nähtävissä peräti noin viidessätoista blogissa! Loppuviikosta palvelu lopetti merkin hostaamisen.
Sun äitis -blogi syntyy siksi luonnollisten liikkeelle panevien voimien vaikutuksesta keskoslapsena tänään 14.8.2005.
————————-
Tiedoksi
Sivupalkissa on linkit vakilukemistoihini. Lisäksi vaeltelen satunnaisemmin toistaiseksi salatuissa ehdokaskohteissa. Kommenttilaatikossa minut voi kutsua tutustumiskäynnille omaan blogiinsa.
Merkin jakelusta ilmoitetaan tarkemmin tuonnempana.
Sun äitis 