Marginaalin Jani kirjoitti jokunen aika sitten siitä, mikä hänelle tuottaa mielihyvää (linkkaisin, mutta just nyt Mummilaan ei saa yhteyttä). Paljon siellä puhuttiin pienistä lapsista ja karvaisista eläimistä.
Aloin miettiä omaa elämänpiiriäni. Minä tapaan nykyisin vain keski-ikäisiä tai nuoria ihmisiä. En lainkaan vanhuksia tai lapsia. Paha puute!
Parisuhdepäivän kommenteissa Helen mainitsi, miten vaikeaa pienten lasten vanhempien on löytää kahdenkeskistä aikaa.
Näistä aineksista kehitin itsekkään joululahjatoiveen. Olisiko pääkaupunkiseudulla perhettä, jonka lapset joskus joutaisivat lainaan minulle tuottamaan sitä mielihyvää, jota vain pienen lapsen puuhasteluun osallistuminen voi ihmiselle antaa? Myös pikkusisaruksista osattomiksi jääneet kaksospoikani haluaisivat mielellään olla joillekin pikkulapsille isoja poikia.
Käytännössä meidän pitäisi tietysti ensin tutustua oikeassa elämässä (vrt. poikien minulle antama ohjeistus, kun olin lähdössä Elmaa tapaamaan).
Pihalla ja poluilla voisin kulkea ja tulla kotiinne iltavahdiksi. Omaan kotiini en voisi kutsua yökyläläisiä, koska Gorba vetäytyy yöpuulle jo kahdeksan paikkeilla, ja sen jälkeen pitää olla hiljaa. Pieniä päiväpyrähdyksiä voisi tännekin päin tehdä.
Minuun voi ottaa yhteyttä osoitteella sunaitis@gmail.com.
Sun äitis 
5.12.2005 18:33
Ooo! Kiva idea! 🙂 Ja mukavaa, että elo on palannut blogiin.
5.12.2005 18:41
Kun tuo saittini nyt taas kerran näyttää tosiaan olevan tavoittamattomissa niin tulin tänne blogiisi kertomaan, että olen taas elävänä ja yhtenä kappaleena siirtynyt tänne pohjoiseen! Nyt lähden nukkumaan, kun epäinhimillisen varhainen herätys ja koko päivän matkustus saa silmät vääntymään kieroon. Hyvää yötä, Äiti!
5.12.2005 19:22
identtiset kaksoset? itse olen. ja tietäisin miten kaksosia ei saa kasvattaa. kirjeseuraa blogin kautta tarjolla
5.12.2005 19:22
identtiset kaksoset? itse olen. ja tietäisin miten kaksosia ei saa kasvattaa. kirjeseuraa blogin kautta tarjolla
5.12.2005 21:39
RESPECT!
5.12.2005 22:10
Herkku
tämä elo johtuu siitä, että vaihteeksi on ollut joutilasta aikaa! Kyllä se tästä taas hidastuu. Paria kolmea kirjoitusta/viikko pidän tavoitteenani.
Jani
kiitos tiedosta! Muistit sitten edellisestä reissusta, että huonon kelin aikaan aina jännään kaikkien niiden puolesta, joiden tiedän olevan tien päällä! Hyvää yötä.
6.12.2005 17:22
Hyvä idea! Uteliaana kysyn: Ken on Gorba? Lemmikkikö vaiko ihan inhimillinen perheenjäsen? Oliko sulla yhteydet blogiin poikki tänään? En päässyt tänne enkä päässyt omaani.
6.12.2005 20:25
Virkkis
jeps, yhteys oli poikki ja haamupäivityksiä on tullut pitkin päivää. Sama riesa näyttää olleen muillakin blogsomeblogaajilla.
Gorba on mun mies. Net kun on käyneet täällä pitempään tuntee tarinan. Tässä kertauksen vuoksi: 90-luvun alussa Gorba sai esimiehensä vanhan kännykän, sellaisen ison nmt900-halon, joka lykättiin aikoinaan Gorbatsoville jollain valtiovierailulla. Se halko oli meillä käytössä, kunnes Sonera lopetti koko verkon. Siitä pitäen miehen kännykkä on ollut mulla muistiin tallennettuna nimellä Gorba. Ja Gorba soittaa aina kun ei pitäisi! Niinpä täällä blogimaailmassakin viittaan mieheeni nimellä Gorba. Se tosiaan menee nukkumaan jo kahdeksalta!
7.12.2005 07:11
Asiallinen ilmoitus. Heti nappasi! Laitan meiliä asiasta erikseen.
7.12.2005 16:53
Se alkuperäinen Gorba on muuten ulkoasiainministeriön museossa (joka ei ole yleisölle avoin). Se (mainos)kuva, jossa Gorba soittaa Nokian karvahattumallilla, on kuvamanipuloitu. Hänen soittaessaan oikeasti ei valokuvaajia ollut paikalla.
7.12.2005 17:08
Kiitos tiedosta, Sedis!
Rupes just harmittamaan, etten ollenkaan tiedä, miten sen meidän museoidun Gorban kävi muutossa (en nyt viittaa mieheeni). Vielä pakkausvaiheessa muistan nähneeni sen työkalukaapissa, mutta nyt ei ole mielikuvaa, missä on vai onko missään.
7.12.2005 18:12
Olen varma, että teet jonkun/jotkut pariskunnat ja lapset vielä todella onnellisiksi tuolla tarjouksellasi, eli mediaopen sanoin: RESPECT!!!
Minä en ole vieläkään siinä vaiheessa, että olisin kiinnostunut toisten lapsista. Kyllä minä söpöille hymyilen , mutta ne aina alkaa parkua. Oman lapsen kanssa en ole koskaan ”leikkinyt”, mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankaan, enkä muidenkaan. Enkä tule leikkimäänkään.
Ainoa leikki, jota ollaan Lapsen kanssa tehty, oli irlannissa(kun silloinen mies oli 18-02 töissä), kun leikittiin ravintolaa: poika laittoi esim. italialaista ruokaa minun opastuksellani ja oli kokki, tarjoilija ja seuralainen. Minä join italialaista viiniä ja puhuimme italialaisella korostuksella ja hoimme ”bellissimo!” ja olimme ikäänkuin treffeillä.
Hyvä leikki, saa syödä ja juoda ja lapsikin oppii laittamaan ruokaa.
Mutta mihinkään piiloleikkeihin tai legoväkertelyyn minua ei ole koskaan saanut…olisin varmaan huono lapsenvahti.
-minh-
7.12.2005 19:21
Yhdet treffit sovittuna, jee! Saas nähdä, mitä tästä tulee.
Minusta tuo ravintolaleikki kuulosti kivalta. En minäkään mikään varsinainen leikkijä ole ollut. Lapset ovat vain jotenkin kieppuneet mukana siinä, mitä milloinkin on oltu tekemässä.
Nyt kun muistelen, niin en oikein muuta säännöllistä yhteistä muista kuin viikottaiset uimahallireissut ja perheen yhteiset kävelyretket.
Kauppaa muistan leikkineeni esikoisen kanssa. Ja korttia meillä on aina pelattu. Naapurin naisten kanssa istuttiin juoruamassa filtillä, kun lapset leikki hiekkalaatikolla. Sellaista tavallista, ei kovin höösäävää.
18.1.2011 22:31
The business loans are important for guys, which are willing to organize their company. By the way, that is not really hard to get a term loan.