Gorba soittaa!

Viime Kuukausiliitteessä oli kuva Gorbatsovista Nokian halko kädessään. Meilläkin oli sellainen puhelin 90-luvun alussa. Ja 90-luvun lopussa. Ja 2000-luvulla. Aina hamaan siihen hetkeen, kun Sonera lopetti NMT-verkon 2002. Tarkoituksenamme oli soittaa viimeinen nostalginen puhelu uuden vuoden aattona Tervasaaresta rakettien räiskeessä. Haaveeksi jäi. Suomalaiseen tehokkuuteen kuului, että liittymämme katkaistiin virka-ajan päättyessä klo 16!

Gorba jäi silti elämään. Kännykkäni muistisssa myös seuraavat mieheni kännykät kulkevat nimellä Gorba. Net kun tuntee minut, tuntee myös Gorban, joka soittaa aina, kun vähiten sopisi. Gorba soittaa juuri silloin, kun työ vaatisi venymään vielä muutaman hetken. Silloin Gorballa on jo kova nälkä. Gorba soittaa kesken illanistujaisten, se kaipaa minua kotiin voidakseen heti palattuani vetäytyä nukkumaan. Gorba on vaativa kaveri, muttei sukunsa viimeinen, sillä samoja piirteitä on myös nuoremmissa miehissä. Kun tuttavapiirin nuorten naisten miehet alkavat soitella puolisoitteinsa perään, nämä sanovat: ”Pikku-Gorba soittaa”. Ja lähtevät nöyrinä tyttöinä kotiin.

Eilen Gorba soitti reissusta. Romanttisena ihmisenä kuvittelin, että nyt se muisti hääpäivän (26 vuotta). Mutta ei, tiukka kysymys kuului: ”Monetko kalsarit pakkasit minulle?” No en yksiäkään, kiitos kysymästä! Tiedoksi: jollei itse osaa pakata varusteitaan, voi opetella hienopyykkäämään shampoolla.

PS Kannattaa varata matkaan mukaan valkoista shampoota. Sinisellä suihkugeelillä ei kannata yrittää pestä vaaleita vaatteita.