Syksyn mittaan minulla on ollut silloin tällöin polte kirjoittaa postaus, mutta sitten ei ole muka ollutkaan aikaa. Nyt sattui tapaus, joka aikapulasta huolimatta sai padon aukeamaan. En vieläkään kirjoita paneutunutta pohdintaa sosionomikoulutuksen soveltuvuudesta sosiaalityöntekijän ammattiin pätevöittämiseen (olen puolesta). En liioin kerro huikein kuvin siitä, miten kapusin Ventspilsissä kahdeksan sentin korkokengillä halkaisijaltaan 32-metriseen radioteleskooppiin. Hyvästijättö vuosimallia -82 olevalle, alkujaan valkealle avolavamersullemme jää niin ikään jättämättä tällä erää (sen voin sanoa, että Espoon ilma on puhdasta, jos jotain voi päätellä siitä, miten paksu kerros jäkälää ehtii kuudessa vuodessa kasvaa auton katolle). Sen sijaan kerron äsken saamastani puhelinsoitosta.
Minulla on tapana, Gorban kauhuksi, tilata yhtä naistenlehteä kerrallaan. Se on vuoronperään pruukannut olla Kodin Kuvalehti tai Me Naiset. Nyt on taas meneillään se vaihe, että olen totaalisesti kyllästynyt Kodin Kuvalehteen, joten olen taipuvainen tarttumaan Me Naisiin, jos joku sitä minulle kaupittelee. Näin tapahtui hetki sitten. Puhelinmyyjätäti aloitti kertomalla, että minulla on niin valtavasti kertyneitä pisteitä, että kustantaja haluaa tarjota ihan ilmaiseksi Me Naiset. Sanoin olevani periaatteessa kiinnostunut ja pyysin hyppäämään yli myyntilevyn perustelut sille, miksi minun kannattaa tutustua juuri Me Naiset -lehteen ja mennä suoraan asiaan: paljonko tilaus maksaisi sen jälkeen, kun olisin saanut ilmaiset 7 kk. Hän jatkoi valmiin tekstin lukemista: ”tilaajalahjana saatte lisäksi makeanveden korusetin…” Keskeytin sanomalla, etten nyt ehdi kuunnella koko levyä, kerro, mitä tilaus maksaa. Täti jatkoi sitkeästi: ”Nyt varmaan mietitte, mikä ehto näin anteliaaseen tarjoukseen liittyy.” Minä siihen, että jollet heti hyppää levyllä siihen kohtaan, jossa kerrotaan tilauksen hinta, katkaisen puhelun, vaikka haluaisin tilata. Täti luki lapultaan seuraavan rivin. Suljin puhelimen.
En tiedä minkä puhelinmyyntifirman palveluksessä kyseinen myyjä on. En tiedä, johtuiko hänen jääräpäinen valmiissa tekstissä pitäytymisensä ammattitaidottomuudesta vai siitä, että firma kieltää improvisoinnin ja määrää, että koko litania on luettava. Sen tiedän, että noin toimien hän menetti varman tilauksen. Sääli!
Sun äitis 
25.10.2012 16:44
Kommentoidaan nyt tännekin, kun siirryin mobiilista pöytävehkeen ääreen. Tosi hassua käytöstä kieltämättä.
Tulee mieleen, että (kuten itsekin arvelit) oli kyse joko varsin pahasta ammattitaidottomuudesta tai sitten veikkaisin myyjä oli aiemmin sooloillut ja saanut siitä nenilleen ja siksi nyt jääräpäisesti luki tekstiä. Puhelinmyyjät eivät välttis saa mitään koulutusta ennen puhelimeen joutumista.
Mutta siksi hassua, että noiden myyjien palkka yleensä koostuu provikasta, eli niin paljon palkkaa kuin on myyntiä. Siksi ovat myös niin jääräpäisiä yleensäkin. Siinä on se oma ammu ojassa.
25.10.2012 21:13
Minulle on sattunut vähän samantapainen kokemus, aikanaan, kun vielä puhelinmyyjiltä jotain ostin. Puhelinmyyjä kauppasi Aku Ankkaa ja oli jo saanut hinnankin kerrottua, ja minä vastannut yes, mutta silti se halusi jatkaa koko myyntipuheensa loppuun…
Asiasta kukkaruukkuun, vasta tänä iltana Google-syötteenlukija hiffasi, että täällä on päivitys. Saman pitkän viiveen olen huomannut oman blogien kommenttien suhteen. Missähän mättää?
25.10.2012 21:28
Mervi,
Tervetuloa tännekin 🙂 ja ihan kiva oli saada kommentti Google+:ssakin. Huomasin vain, että ensikertalaisena liki nolotti tulla juttelemaan takaisin kommentoijille. Oman blogin valtiaana oli silloin aikoinaan ihan luontevaa höpötellä komenttilaatikossa kävijöitten kanssa. Toki ymmärrän, että on helpompi kommentoida siellä, missä merkintään ensinnä törmää, joten jos saan aikaiseksi päivittää blogia, ja jos joku jaksaa kommentoida, niin varmasti opin sielläkin juttelemaan.
Geranium,
Enpäs ole huomannut viivettä. Minulla on Bloggerin blogit lukijassa (luen Flipboardilla), mutta wordpresseistä olen näköjään tilannut feedit sähköpostiin, ja sitten käytän vielä WordPressin Appia, jossa uudet kommentit näkyvät saman tien punaisella (vrt. Skype).
Meidän kokemuksistamme voi vetasta johtopäätöksen, että Sanoma Media ostaa puhelinmyynnin osaamattomalta väeltä!
Sä
30.3.2013 08:58
Hello! Olin pitkän aikaa Sun äitis-pimennossa, kun yritin seurailla vanhaa, blogsomen feediä. Ei päivittynyt. Ajattelin että ehkä Sun äitis on hiljentynyt niin kuin moni muukin blogi. Mutta jotain kautta klikkaillen löysin sitten tämän wordpressin.
Aloin kommentoimaan sillä, kun klikkasin linkkiä joka vei sinne blogsomeen: sehän ei nimittäin toiminut.
Ehkä tämän jo tiesitkin ja turhaa tässä viestiä tuon.
Lisäksi (Nutturafeministipostauksen johdosta) olisin kiinnostunut kuulemaan, että oletko harkinnut Biolanin kuivakäymälää? Mökkikausi lähestyy ja luonto siten kutsuu, monellakin tavalla. Ja jotain pitäis keksiä vanhan huussin fiksailuksi.
30.3.2013 15:15
Tervetuloa tänne Lilith!
Vaikka aika kuollutta on tässäkin osoitteessa. Minulla on ollut väitöskirjaprojekti meneillään ja jotenkin älyttömästi olen jättänyt blogaamisen väliin, kun olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että sekin aika pitäisi kirjoittaa väikkäriä (joka siis ei etene sitä tahtia kuin pitäisi).
Monet linkit tosian johtavat blogsomeen, joka lopetti toimintansa. Ihan viime tingassa onnistuin Janin vinkistä siirtämään Sun äitis tänne turvaan. Olin tehnyt wordpress-tilin jo vuosia sitten ja jossain vaiheessa olin alkanut käsipelillä siirtää merkintöjä tänne, kun alussa ei blogsomessa ollut exportia. Onneksi ne siinä kuolinkorinoissaan lisäsivät exportin, muuten olisivat aarteeni kadonneet iäksi. Ja aarteilla tässä yhteydessä tarkoitan niitä tuhansia kommentteja, joita blogiini on vuosien saatossa tullut!
Biolanista: lankomies tosiaan hankki sellaisen perikunnan mökille joitain vuosia sitten. Hyvin se on toiminut. On paljon hajuttomampi kuin sellainen tuulettamaton hyyskä. Tyhjentämistä en ole koskaan itse tehnyt, joten siitä en osaa todistajanlausuntoa antaa.
T. Sä
31.3.2013 10:01
Aaa, nyt muisti palailee: olethan tästä blogsome-tarinasta täällä blogissa kertonutkin.
Huussiseura on näköjään ansiokkaasti listannut huomattavan määrän erilaisia hyysiköitä. Sieltä vaan valitsemaan omaansa. On ne vaan hirveän rumia kaikki. 🙂
Tsemppiä väitöskirjalle! Sen kanssa kannattaa olla varovainen; joistakin tulee tohtoreita ja ne ei parane siitä iki-iki-ikinä.
31.3.2013 10:24
Kiitos vinkistä, toisen mökin huussi pitää jossain vaiheessa uusia, ja silloin on hyvä tietää, mistä löytyy etsiä osviittaa.
Juu, ei ole pelkoa, että mahdollinen tuleva tohtorius kaappaisi minuuteni! Tämä projekti alkoi velvollisuudentunnosta enemmän kuin intohimosta (työnantajani järjesti koulutusta työpaikalleni ja koin, että vähän oli puolipakko tilaisuuteen tarttua) ja on loppua kohti muuntunut ”aikuisen naisen äitiyslomaksi”, eli pitemmäksi hengähdystauoksi arkityöstä (toki tämä on rankkaa, niin on äitiyskin, mutta erilailla rankkaa kuin työpaikkatyö!) Oma hupinsa on tullut siitä, että olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja reissannut pitkin maailmaa konferensseissa viihdyttämässä itseäni. Tavallisessa elämässä kun yleensä matkailen vain Tallinnaan ja kerran kymmenessä vuodessa Itävaltaan 🙂
Mutta nyt alkaa aika loppua ja turkasesti pitäisi juttu pusertaa, jotta elokuussa voisi taas aloittaa täysillä uusien opiskelijoitten kanssa, eikä väitöskirja toivottavasti häiritsisi kuin loppukorjausten verran. Näin vielä toivon, mutta tuskaisen hitaasti tekstiä syntyy!
T. sä