Archive for maaliskuu 2009

Olen nyt punaisen puolireiteen ulottuvan toppatakin onnellinen omistaja

23.3.2009

Kun aamulla hiukan viiden jälkeen lähdin kotoa kolmen päivän reissulle Turkuun, en arvannut, mitä tuleman piti. Espoon asemalla värjöttelin kevyessä jakussani kuuden asteen pakkasessa uskoen, että päiväksi sää lauhtuu. Junamatkalla muistelin, että tähän aikaan vuonna 2007 oli niin lämmintä, että seisoin Turun torin laidalla pikku ballerinoissa ilman sukkia.

Nyt ei.

Hansa-korttelin Intersportista kävin ostamassa omituisenpunaisen toppatakin, ja nyt kelpaa kävellä tuiskussa (autojen päällä on ainaskin 15 senttiä vastasatanutta lunta). Takki maksoi 25 euroa! Jäljelle jäi vielä kaksi samanlaista. Koko on 40.

Mainokset

Kansalaisvaikuttajien koontuminen Weeruskassa, helmikuu 2009

1.3.2009

Kiitos Kriisille koolle kutsumisesta ja järjestelyistä!

Pääsin matkaan vähän myöhään, kun ensin piti saada Gorba nukkumaan ja viettää saunahetkeä Spögöjen kaa. Vähän jännäsin, ehtiikö Kaura lähteä junalle ennen kuin pääsen paikalle. Ei onneksi, joten ehdimme hetken jutella esimerkiksi siitä, miten erityisen palkitsevaa ja samalla erityisen vaativaa on vuorovaikutus erityisnuorten kanssa. Silleen opettajan näkökulmasta siis.

Juuri, kun vaihdoin pikakuulumisia Marin kanssa (kertoi olevansa kovin kylläinen, kun pikkuveli oli kokannut ennen Weeruskaan lähtöä), tuli Sedis napsimaan kuvia, joihin ensin tallentui Marin decoltén sijasta Oopan pää. Herrasmiehenä Sedis huomio myös kaltaiseni varttuneemman leidin, jonka kaula-aukossa ei ole mitään kuvattavaa. Sain suudelman kämmenselälle, kepeän ja pehmeän, kuin perhonen olisi siihen hetkeksi istahtanut.

Qimkin kanssa juttelin useampaankin otteeseen. Opiskelusta, työnhausta, Reittioppaan käyttöliittymästä ja muusta tärkeästä, kuten lannan patteroinnista. (Matkalla Weeruskaan soittelin veljelleni. Hänen naapurinsa oli juuri perustanut lantapatterin 50 m päähän veljen talosta, vaikka laki kuulemma edellyttää 100 m suojaetäisyyttä, mikä sekin on täydellisen riittämätön hajuhaittamielessä. Seikasta tuohtuneena veli esitti, että patterointi pitää nostaa Blogimiitin keskustelulistalle. Muita en aiheella vaivannut, mutta luonnonvarataustaiselle Qimkille mainitsin. Tuli siis lunastettua lupaus veljelle: lannan patterointi oli käsittelyssä Suomen merkittävimpien kansalaisvaikuttajien kevättapaamisessa!)

Veera kertoi katselleensa karvahattuista peilikuvaansa kaupan ikkunasta ja todenneensa, että on ihan venäläisen näköinen. Joku (kuka se oli, unohdin jo?) oli siihen todennut, että ei, kun Bond-tytön näköinen. Pöytäkunta alkoi sitten kiivaasti pohtia, ketä Bond-tyttöä tarkoitettiin. Rappiotäti väitti tietävänsä ja lupasi selvittää niin kyseisen leffan kuin nimenomaisen näyttelijän nimen. Vinkki niille, jotka haluavat omin päin selvittää, miltä Veera näyttää: kyseinen Bond-tyttö kuulemma esittää venäläistä sellistiä, joten siitä vain plaraamaan Bond-leffoja ja etsimään sitä sellistiä.

Niken kanssa vaihdoin muutaman sanan ja Suomeen palannutta Justinia pääsin jopa halaamaan. Sain myös koskettaa Haakanan sormenpäitä. Juniskin tuli tervehtimään. Pisimpään minua joutui kestämään herra Sulopuisto (minä sitten tykkään siitä pojasta!), jolle pulputin pulputtamasta päästyäni mahdollisesta, tulevasta tutkimusaiheestani. Samaa jauhoin myös Pörrölle ja Satujattarelle. Motiivit höpinälle:

  • kun on julkistanut aikeen, on vaikeampi vetäytyä ja jättää homma sikseen
  • puhumalla aiheesta saa jäsennettyä sitä itselleen
  • fiksuilta kuulijoilta saa hyviä ideoita

Kiits! (Pörrö, palailen meilitse).

Kutitin niskasta A:ta ja puristin kädestä Minhiä, joka kertoi terveisiä Katalta. Pöydässään istui myös muutamien viimekertaisten Blogimiittien vakiovieras länsirannikolta.

Joka miitissä tapaa myös uusia tyyppejä. Tällä kertaa livenä tapaamieni blogaajien lista kasvoi kolmella. Vilijaana viihtyi ensin neuleblogaajien porukoissa, mutta uskaltautui sitten juttusille muidenkin kanssa. Jussi on ollut mukana blogiskenessä jo vuodesta 2002, mutta tämä oli vasta toinen kerta Blogimiitissä. Sen sijaan Ihmiskunnan miiteistä hänellä on vuosien takaista kokemusta. Kolmas esittäytymään tullut kertoi, että hänen runobloginsa on nimeltään Work in progress (en äkkiseltään löytänyt linkkiä. Edit: Harri auttoi kommenteissa!).

Loppu illan istuskelin porukassa, johon kuului mm. pni (joka oli ottanut miitistä liudan ollisulopuistogenreen kuuluvia mustavalkokuvia), Turisti (jolla oli pirtsakka uusi tukka) ja Anna-Reetta ( joka on aivan hervottoman hauska puheissaan! ”Lapsiperheille pitäisi sanoa ravintolassa, että ei, ei ole lainkaan puolikkaita annoksia tai lasten lehtipihvejä, samoja etanoita sopii lapsen syödä, kuin muillekin on tarjolla…” Siis kun te voisitte kuulla ne äänenpainot!)

Tähän mennessä mainittujen lisäksi luulen bonganneeni ainakin seuraavat :
Helen (jonka kanssa koko ajan suunnittelin meneväni juttelemaan ”ihan kohta” ja jonka sitten kuitenkin jotenkin hukkasin), Mielitty, Arboretum-mies, Marin pikkuveli, Meeri, Schizo-Janne, se pitkälettinen poika, joka pari vuotta sitten yritti uskotella minulle olevansa Teppo ja mahdollisesti muitakin, joita just nyt en saa päähäni.

Sen sijaan en tavannut Kervåa, jonka näkemistä Qimkikin olisi kovasti toivonut. Kotimatkalla luin Jaikusta, että myös Kervån blogi on siirtynyt tauolle.

Tässä päällimmäiset tällä kertaa. Lopuksi toivomus Weeruskan väelle: varatkaa ensi kerralla enemmän salsaa ja Sandelsia, ettei tarvitse kesken iltaa ruveta myymään korvaavia tuotteita.

Ja vielä: illan upeimmat!

01032009911-pieni
Uploaded with plasq’s Skitch!

Edit: Rappiotäti teki, mitä lupasi!
”Elokuva on The Living Daylights ja näyttelijätär Maryam D’Abo. Esitti elokuvassa tsekkiläistä sellistiä. Se sen täytyy olla!”

Tuosta innostuneena kävin kurkkimassa kuvia. Kyllä, ilmetty Veeris!