Päätin paneutua nollan lukijan blogaajan rooliini kaikella asiaankuuluvalla vakavuudella. Tarkoitukseni oli edetä kahdella rintamalla: käydä pudottelemassa vastavierailulle kutsuvia viestejä tuttujen blogeissa ja sitten se salakavalampi, kliksutella sivupalkin linkkilistaa siinä toivossa, että joku bongaa käynnit rekisteristään (viimemainittu tosin taitaa olla sen verran extremeä ja sou 2005, että kukaan tuskin jää haaviin).
Läpi blogipaastoni Zepanderin lauan ääres on ollut ainoa vakilukemistoni, kun sen olen joskus tullut tilanneeksi sähköpostiin. Siksi tuntui luontevalta jättää ensimmäinen uudestisyntymisjälki sinne. Ja heti sain uuteen blogiin ensimmäisen vieraan, kiitos Zepa!
Seuraavaksi pistäydyin Mealla ja siihen se hupsuttelu jäikin. Vertaissiskona toivotan voimia huomiseen!
Enempää en sitten jaksanutkaan blogirintamalla uurastaa, vaan vetäydyin turruttavan lohtuohjelman pariin. Tällaiselle 70-luvulla maalta kaupunkiin muuttaneelle entiselle nuorelle Teemalta klo 17 tuleva 70-luvun sekahaku on ihan must ohjelma, vaikken samaistukaan asutustilallisen tyttäreen (asuin lounais-suomalaisella maalaiskansakoululla, en sähköttömässä kainuulaisessa rintamamiestalossa) tai lähiöiden nuoriin (Kontulan sijasta muutin mummolle Hakaniemeen). Vaatteet, näkymät ja taustalaulut kuitenkin vetoavat jonnekin sielun syvempiin kerroksiin! Spögen kanssa katsottiin putkeen kaksi jaksoa. Hän on suuri Hankkija-fani ja 70-luvun järkyttävän muotoilun ylin ystävä, joten ohjelman katsominen äidin seuraksi ei olut pelkkää kohteliaisiuutta.
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa…