Archive for Touko 2007

Nollamaksuluokka

28.5.2007

Olen niitä, joiden mielestä olisi hyvä, että vanhemmilla olisi mahdollisuus tutustua omiin lapsiinsa. Siksi en näe välttämättä pelkästään pahana sitä, että perheitä ohjataan viettämään muutama tunti enemmän päivässä omien lasten kanssa silloin, kun toinen vanhempi tai molemmat ovat kotona (eli siis panemaan lapset puolipäiväryhmään kokopäivähoidon sijasta).

Mutta sitten tulevat ne mutat.

Uskon, että esimerkiksi monet työttömät vanhemmat olisivivat tyytyväisiä ratkaisuun, jossa lapsi työttömyysaikana olisi vain puolipäivähoidossa, kunhan siirtyminen kokopäivähoitoon sujuisi ripeästi ja jouhevasti heti, kun isälle tai äidille löytyy töitä. Kun tähän ei voi luottaa, on monen pakko pitää lasta kokopäiväpaikalla varmuuden vuoksi.

Lisäksi on yksi perhetyyppi, jonka kohdalla olisin ehdottomasti valmis säilyttämään ilmaisen kokopäivähoidon: opiskelijaperheet. Opintotuen lapsikorotukset lienevät muisto vain (nyt en ehdi tarkastaa, kertokaa tietävämmät). Juhlapuheissa höpötetään, että naisten pitäisi uskaltaa tehdä lapset nuorena, vaikka kesken opiskelujen, muttei tarjota mitään helpotusta arjesta selviämiseen niille rohkelikoille, jotka näin toimivat. Sitäpaitsi opiskelu ei ole kotona olemista. Kotonakin pitää pystyä tekemään harjoitustöitä, esseitä ja whatnottia. Eikä mikään tämän valtakunnan ammatillinen oppilaitos, ammattikorkeakoulu tai korkeakoulu laadi lukujärjestyksiään niin, että luennot ja laboraatiot osuisivat tarhan puolipäivätuntien aikaan.

Siksi opiskelevilla, pienituloisilla vanhemmilla pitäisi mielestäni jatkossakin olla oikeus ilmaiseen tarhapaikkaan lapselleen.

On

Mainokset

Matkoista toipumista

27.5.2007

Siinä minä olin, sängyllä silmät kiinni viettämässä jaloa joutilaisuutta, kun viereisen puoliskon joutilas yhtäkkiä alkoi nauraa hysteerisesti.

– Mä mielikuvittelin sulhasen isän puhetta esikoispojan häissä ja sitten mä menin sanoistani ihan sekaisin, sanoi Gorba.

Ja minä mietin mielessäni, että kummasti keski-ikäistyminen laajentaa käsitystä siitä, mikä kaikki on kivaa sänkypuuhaa! Ei ole lainkaan lainkaan hassumpaa lötkötellä rinnakkain, pitää silmiä kiinni ja miettiä omiaan, välillä puhella ääneen ajatuksiaan ja ihan ohimennen hiukka hipaista hartiaa tai nyhjätä reittä.

***

Selityksiä

Esikoispojan häitä ei ole näköpiirisssä, mutta sopii kai niistä isän silti haaveilla (ja äidin kans).

Matkoilla viitataan sekä vertauskuvalliseen matkaan, että todelliseen pyrähdykseen. Viime viikolla minulla alkoi uusia taipaleita: tiistain ja keskiviikon vietin verkkopainotteisen opettajankoulutustoteutuksemme lähipäivillä ja torstaina olivat vuorossa uudet turkulaiset. Alut ovat aina upeita, mutta intensiivinen läsnäolo kysyy voimia ja vaatii tällä iällä jo palautumista. Ihan niin kuin konkreettinen matkailukin. Silloinkin, kun matka on ulottunut vain Tallinnaan!

Ajatuksia arkiruuasta

21.5.2007

”Meiän äiti tekee teiän äitien ruuat”, ne sanovat telkkarissa. Tää äiti ei viitsisi valmistaa edes omiaan! No, nyt oli pakko tehdä vähän varastoon, kun huomenna menee pitkään töissä. Samoilla uunilämmöillä panin hautumaan kahtakin meidän muksujen inhokkiruokaa.

Sun äitis merimiespihvi
Minulla ei ole aavistustakaan, miten merimiespihvi oikeasti tehtäisiin. Todnäk käyettävä ruhonosa ainakin olisi ihan jotain muuta kuin minun käyttämäni. Sun äitis merimiespihvi muotoutui nykymuotoonsa joskus 90-luvun alussa. Siinä on sen verran pippuria, että tuntuu seiluueväänä lämpimältä vielä seuraavana yönä, vaikka asteet ovat jo kylmenneet. Inhokiksi se muuttui siinä vaiheessa, kun pruukasin aina tehdä ison pytyllisen, jos olin itse lähdössä reissuun. Merimiespihvin lämmittäminen kun on niin helppoa, että sujuu alaikäisiltä lapsiltakin (Gorban varaan ei ruokahuoltokysymyksissä ole koskaan voinut laskea).

Äsken uuniin tyrkkäämäni padan raaka-aineet olivat seuraavat:

1 kg naudan paahtopaistia
1 kg perunoita
2 isoa sipulia
litranverran lihalientä
mustapippuria
suolaa

Liha oli tällä kertaa paahtopaistia, kun se sattui olemaan tarjouksessa. Usein käytän myös ulkopaistia tai kulmapaistia. Jotain sorttia nautaa joka tapauksessa ja mieluusti sen mallinen pala, että liha on helppo leikata poikkisyin naftin sentin paksuisiksi viipaleiksi.

No, ensimmäiseksi jätin viipaloidun lihan huoneenlämpöön n. tunniksi ja kävin lukemassa parit blogimerkinnät. Sitten palasin keittiöön ja pesin isot perunat. En kuorinut, vaan siivuloin kuorineen päivineen. Kuumensin valurautapannun kunnolla, tuikkasin oivariinia pannulle (en ole koskaan oppinut öljyn käyttöön paistamisessa, vaikka pitäis) ja laitoin puolet lihoista ruskistumaan. Jotten olisi malttamattomana alkanut tökkiä lihoja liian aikaisin, kuorin ja silppusin tässä välissä sipulit.

Käänsin lihat, kun syyt alkoivat kohota ja nesteet kuplia (no, kyllähän te tiedätte, miltä liha näyttää sitkun se pitää kääntää). Heitin puolet sipulisilpusta pannulle pihvinpalojen kaveriksi. Tökkäilin välillä puuharukalla. Paistamisen lopuksi ripottelin lihan päälle mustapippuria (pippurisekoitus passais myös hyvin, mutta oli päässyt loppumaan) ja suolaa ja sorkin vielä hiukan puuhaarukalla. Sitten hujahutin lihanpalat keraamiseen lasagnevuokaan ja palautin pannun takaisin levylle. Paistoin toisen puolen lihanpaloista samaan tapaan kuin ensimmäisen. Jotten tälläkään kertaa olis mennyt malttamattomana kääntelemään lihaa etuaikaisesti, työllistin itseäni latomalla puolet perunaviipaleista lihapalojen päälle ja panemalla vedenkeittimen porisemaan.

Kun toinen satsi lihaa ja sipulia oli ensimmäisen satsin malliin paistettu, kaadoin taas lihat vuokaan. Sitten lisäsin loput perunat ja kaadoin päälle vajaan litran kuumaa vettä. Murensin joukkoon pari lihaliemikuutiota ja sekoitin. Vuuan päälle vetasin alumiinifolion ja pukkasin komeuden uuniin.

Minä olen sitä ikäluokkaa, jolle uunissa on kaksi lämpötilaa: alle sadassa kypsennetään joulukinkku, kaikki muu paistetaan 225 asteessa. Niin myös tämä merimiespihvi. (Okei, olen sen verran seurannut ruuanlaittoskeneä, että nykyään lämpötiloja käytetään selkeästi hellävaraisemmin, kuin silloin kolmekymmentä vuotta sitten, kun itse aloin uunia käyttää. Eli varmaan tuohon merimiespihviinkin riittäisi 175, jos olisi aikaa. Mutta mulla ei nyt ole, kun pitää saada valmiiksi ennen nukkumaanmenoa.). Uunissa satsia pidetään tunnista jopa kahteen, eli siksi kunnes perunat ovat kypsiä.

Tässä vaiheessa merimiespihvi on vielä aika vetinen, eikä heti kannata rynnätä syömään. Laatikon pitää antaa vetäytyä hyvinkin puolituntia. Tästä kaikesta huomaattekin jo, että vaikka merimiespihvi on sinänsä helppotekoinen eikä siihen tarvita kummia raaka-aineita, niin ei se mikään kiireisen perheenäidin äkkiä jotain ruokaa pöytään -ateria ole. Mieluiten se kannatta valmistaa just tällä tavalla edellisenä iltana. Sen jälkeen onkin pariksi seuraavaksi päiväksi tosi helppoa ja nopeaa saada aikaan äkkiä jotain ruokaa pöytään. Merimiespihvin lisukkeena tarjoan pitkittäin lohkottuja venäläisiä valkosipulikurkkuja. Suolan ja pippurin huuhtomiseen sopii hyvin olut.

Seuraavassa osassa (sitten joskus) kerron toisesta äsken rustaamastani padasta, joka kulkee perheessämme nimellä Paprikalihaa, yök!

Syntilista

20.5.2007

Mikä sopisikaan pyhäaamuun paremmin kuin pieni syntitesti? (via)

Klassisista seitsemän kuolemansynnin listaa on tässä testissä paisutettu muutamalla uudella. Minun peruspaheitani ovat testin perusteella:

Ylpeys: 15
Vihamielisyys: 12
Hengen velttous: 6

Tasavahvasti viidellä pisteellä kärkkyvät murehtiminen, tietämättömyys, vatsan palvonta ja kateus (kateus kyllä oli testituloksiin laitettu aakkosjärjestyksessä ensimmäiseksi ennen murehtimista, mutta omavaltaisesti siirsin sen viiden pinnan porukan viimeiseksi!)

Ahneudesta sain 4 pojoa, välinpitämättämyydestä 3 ja hekumallisuudesta 2. Mut hei, huumorintajuttomuudesta tuli nollat!

Testi paljastaa myös hyveet. Tässä testissä minulle arpoutuivat seuraavat :

Oikeudenmukaisuus: 16
Suhteellisuuden taju: 13
Anteeksiantavaisuus: 10
Jalo joutilaisuus: 10
Urhoollisuus: 9
Viisaus: 9
Hiljainen tieto: 6
Pyhä huolettomuus: 6
Lojaalisuus: 4
Kohtuullisuus: 3
Rakkaus: 3

Jalo joutilaisuus kuulostaa kivalta. Seuraavan kerran, kun huushollin kaaos alkaa aiheuttaa huonoa omaatuntoa, toistelen itselleni, että minä tässä vietän jaloa joutilaisuutta.

Hiukan kyllä huolettaa, kun sekä rakkaus että hekumallisuus ovat listojensa peräpäässä!

Valivali

19.5.2007

Tämä oli taas niitä päiviä, jotka vain lipuvat ohi. Ulkona oli kaunista, mutta näin sen vain ikkunasta istuessani koko päivän aamutakki päällä tietokoneen vieressä. Ensi viikolla uudet verkkopainotteisesti opiskelevat ammatilliseksi opettajaksi mielivät kokoontuvat ensimmäiseen lähitapaamiseensa, ja niin paljon on vielä kesken. Olen vaeltanut tyhjissä huoneissa nyppimässä paikkoja kuntoon. Tiedättehän sillä tavalla, kun mieluisia vieraita odotellessa käydään kohentamassa paikkoja, tuulettamassa ja vaihtamassa lakanoita.

Olen perustanut lukemattoman määrän tilejä tulijoille. Edublogsiin, Wikispaceen, Googleen, del.icio.usiin, Flickriin, Evocaan, ExtremeTrackeriin… Ei muuten ole helppo juttu yrittää saada kaikkiin edes likimain samaa käyttäjätunnusta!

Olen perehtynyt Akismetiin ja päätynyt sitä varten kirjautumaan WordPressiin. Olen kironnut Google Analyticsin kanssa, kun toiseen Edublogs-blogiin se asentuu oivasti ja toiseen ihan samalla tavalla toimien ei sitten niin millään. Sanalla sanoen, juuri nyt olen kurkkuani myöten täynnä web 2.0 -härpäkkeitä ja koko saamarin verkkoyhteisöllisyyttä!

Ehkä se tästä vielä helpottaa. Toivottavasti viimeistään tiistaina. Silloin olen kutsunut uudet verkkopainotteiset opettajaopiskelijat Alppipuistoon piknikille. Se jos mikä on uskottava tapa aloittaa blogielämä, eikö!

Sitaatteja (mutta keneltä?)

16.5.2007

Vanhuushuoltosuhde on nyt Suomessa 23,3% ja vuonna 2025 jo 41,4 %. Meillä vanhushuoltosuhteen kasvu on kiivainta Euroopassa eikä tällaista ole nähty missään päin maailmaa. Ikärakenteen muutoksessa nuorten ikäluokkien supistuminen on dramaattinen. Olen sillälailla hyvää ikäluokkaa, että päseen itse näkemään kaksi niin merkittävää talousjuttua kuin 90-luvun lama ja edessä oleva raju ikärakenteen muutos.”

”Enkä minä tällä halua sanoa, että vanhusten määrän lisääntymisessä on jotain pahaa. Kyllä hyvinvointivaltion mittareista aivan keskeinen on odotettavissa oleva elinikä. Korkeaa elinikää olemme tavoitelleet ja tavoitteissamme onnistuneet. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että tällä on vaikutuksia talouteen, vaikka onkin niin, että ihmiset elävät paitsi vanhemmiksi myös terveempinä. Mutta jos terveet vuodet kääntyvät laskuun ylipainon, aikuisiän diabeteksen ja sen sellaisten seurauksena, niin sitä ei kestä mikään talous!”

”Talouden kasvunäkymät ovat hiipumassa pysyvästi. Tähän suuntaan vaikuttaa työpanoksen kasvun pysähtymisen lisäksi se, että myös tuottavuuden kasvu on hidastunut. Lisäksi ilmasto- ja energiapoliittiset tavoitteet hidastavat kasvua. Sitä paitsi ulkomaankauppamme vaihtosuhde heikentyy, kun huipputekniikan osuus viennistä pienenee.”

”Ilmastokysymykset ovat sellainen asia, että vaikka jostain ilmestyisi luotettava tutkimus, jonka mukaan kaikki pelot ovat olleet turhia, niin ei sitä uskottaisi. Kyllä tähän on nyt sitouduttu. Nyt jo näyttää ilmeiseltä, ettei Saksa kykene selviämään omista velvoitteistaan, joten jos koko EU yrittää sinnitellä Saksasta huolimatta omissa sopimuksissaan, niin siihen tarvitaan hyvinkin kymmenen pientä maata paikkaamaan yhden ison puutteet. Kyllä sillä on merkitystä Suomen taloudelle.”

”No kun sähkö ja elektroniikkateollisuudessa tuottavuuden kasvu oli parhaina aikoina 20% ja nyt nuo alat vähentävät toimintaa Suomessa eikä uutta vastaavaa ole näköpiirissä, niin hidastuuhan se. Julkisella puolella tuottavuuden kasvu on ollut negatiivista.”

” Suomessa on julkisen talouden ylijämää, josta syntyy mielikuva, että onhan tässä liikkumavaraa, mutta kun kasvu hidastuu, niin vara on äkkiä syöty. Ylijäämiä on sitä paitsi lähinnä eläkepuolella, valtiollakin menee melko ok, mutta kuntapuolella ei. Talous ei kestä kuntatyöntekijöiden muita nopeampaa palkkakehitystä.”

”Jos leikkii ajatuksella 20% palkankorotuksesta kuntatyöntekijöille, niin se menisi näin:

  • jos korotus tehtäisiin sairaanhoitajien palkkoihin, se maksaisi 800 milj. €/vuosi, joka vastaisi 20000 uuden hoitajan palkkaa.
  • jos korotus tulisi opetusalalle, se maksaisi 700 milj, €/vuosi, joka vastaisi 13000 uutta opettajaa
  • jos koko kuntasektorin palkat nostettaisiin, se maksaisi 3,4 mrd €/vuosi, joka vastaisi 80000 uutta palkansaajaa.

Paitsi ettei uusia ihmisiä olisi niin paljo palkattavissa!”

”Huomatkaa, että tämä ei ole kannanotto sairaanhoitajien palkkoihin.”

”Maailmassa ei ole toista maata, jossa kunnilla on yhtä suuret tehtävät kuin Suomessa. Muissa pohjoismaissa on vähän sama systeemi, mutta Norjassakin erikoissairaanhoito on pois kunnilta ja Ruotsissa valtio voi määrätä, ettei kunta saa nostaa veroja. Ei valtio Suomessa voi puuttua siihen, miten kunta talouttaan hoitaa. Edes valtionosuuksia ei ole korvamerkitty, vaan ne menevät klönttinä kunnan kassaan.”

”Kyllä terveydenhoidossa tuottavuuden kasvu pitää hakea muusta kuin siitä, että sairaanhoitajat juoksevat nopeammin. Kapasiteetin käyttöaste on huono. Esimerkiksi HUSin leikkaussalit ovat käytössä 20% ajasta. Toisaalta sitäkin voi miettiä, millaista palvelua kansalaisten on lupa odottaa. Kun HUSin leikkausjonoja pyrittiin purkamaan siirtämällä osa leikkauksista Mikkeliin, monet potilaat kieltäytyivät lähtemästä niin kauas. Tarina kertoo, että useilla tällä perusteella hoidosta kieltäytyneillä oli kesämökki Mikkelin takana ja sinne sentään voitiin ajaa harva se viikonloppu.”

”Veikkaukseni on, että kolmen vuoden päästä on huonompi ja sekavampi kunnallisten palveluitten tilanne kuin kaksi vuotta sitten.”

”Koko pohjoismainen hyvinvointisysteemi on luotu kasvavien nuorten ikäluokkien aikaan. Nähtäväksi jää, miten nopeaa kasvua aikaansaadaan tilanteessa, jossa väki ikääntyy.”

”Ja huomatkaa, etten edelleenkään ota kantaa sairaanhoitajien palkkaan.”

”Monen mielestä on olemassa joku elinkeinoelämä tuolla jossain, ja ne syö ja juo meidän piikkiin. Ikään kuin yrittäjät olisivat jotenkin epämääräinen sakki, vaikka toisaalta haikaillaan työllistäjien perään. Suomessa kasvuhakuisten 30 – 200 henkeä työllistävien yritysten määrä on niin pieni, että tiukan paikan tullen voisin vaikka luetella ne kaikki.”

”Tuloveroa on pakko keventää, koska euro on paras konsultti.”

”Varallisuusvero piti poistaa, koska se oli verona huono siinä mielessä, että varat oli helppo vuodenvaihteessa siirtää kohteisiin, jotka olivat verotuksen ulkopuolella. Vain huolimattomat suunnittelijat maksoivat varallisuusveroa. Henkilökohtaisista syistä kyllä olisin voinut vastustaa varallisuusveron poistoa: ensin koko aikuisen ikäni yritin hankkia varallisuutta sen verran, että kuuluisin veron piiriin ja sitten varallisuusvero poistettiin ennen kuin vaurastumistavoitteeni toteutui.”

”Kyllä se perintöverotus kevenee, kun se on hallitusohjelmassa. Ensi vuoden alusta on odotettavissa. Yksityiskohdat pitää vielä hioa, mutta se on itsestään selvää, että alaraja nousee. Sen tarkistamisesta on jo ikuisuus ja nykyinen alaraja on täysin jälkeen jäänyt.”

”Ja nuorille sanoisin, että demokratiassa vaikutetaan äänestämällä. Menkää äänestämään ja viekää kaverinne mukananne. Nykyisin äänestämisen kulttuuri on nuorten keskuudessä väistymässä, ja silloin on pelkona, että päätöksenteossa korostuvat vanhempien ikäluokkien tarpeet. Kuitenkin nuoret olevat tulevaisuudentekijöitä, heidän äänensä pitää kuulua!”

***

Helenalle kiitos, että pääsin eilen eduskuntaan seminaariin, jonka avasi opetusministeri Sari Sarkomaa (ei, yllä olevat sitaatit eivt ole hänen puheitaan!). Helenahan lupasi minulle taannoisen blogimiitin jälkikeskusteluissa, että hän järjestää minulle tilaisuuden opetusministerin tapaamiseen.

Opetusminsterin avauspuheenvuoro oli sen verran lyhyt, ettei se herättänyt minussa mitään erityisiä intohimoja. Hänen jälkeensä oli vuorossa varsinainen alustaja, valtiosihteeri Raimo Sailas. Olen tässä kirjoituksessani sijoittanut Sailaksen sanomiset lainausmerkkeihin, vaikka tarkkaan ottaen ne eivät ole ihan suoria lainauksia, sillä pääni sisäinen tallennuskapasiteetti on sittenkin rajallinen. Joihinkin virkeisiin on saattanut sitä paitsi eksyä myös väärinymmärryksestä johtuvia virheitä. Virheet korjaan, kun pyydetään!

Sailas oli niin äijä! Aivan upea puhuja, jonka arvovalta ja karisma kantoi niin, että hänellä oli varaa leikitellä, arvottaa äänenpainoilla, puhua ihmisten kielellä, olla täysillä sisällä sanomisissaan. Aivan upea kokemus! Sun äitis suosittelee Sailaksen kuuntelua, jos tilaisuus osuu kohdalle!

Televisiotiedotus

11.5.2007

Nyt en ehdi pitkään, kun pitää palata kuluttamaan elämäänsä muutaman minuutin pätkissä mielenkiintoisten videoklippien parissa.

Selitystä

Olin tänään Isossa pajassa kuulemassa infoa Opettaja.tv:stä, YLEn uudesta jutskasta, jonka tv-lähetykset alkavat syksyllä, mutta nettisivut aukesivat jo huhtikuussa.

Opettaja.tv on englantilaisen teachers.tv:n mallia mukaellen toteutettava televisopalvelu, jonka ohjelmia esitetään YLE Teemalla ja johon kuuluuvat oleellisena osana nettisivut. Perinteinen koulut-tv siirtyy syksyllä historiaan. Koulutelevision opetusohjelmat ja opettajille tarkoitetut ohjelmat siirtyvät kaikki opettaja.tv:hen, jonka ohjelmatarjontaa kohdistetaan lisäksi koululaisten perheille.

Kun ohjelmat syksyllä alkavat, ne esitetään monta kertaa viikossa television kautta, mutta jollei mikään aika passaa, voi kaiken katsoa myös valitsemanaan aikana netistä. Tämä on oivaa! Minun opettajanurallani esimerkiksi mielenkiintoiset koulutv-ohjelmat ovat äärettömän harvoin osuneet juuri siihen ajankohtaan, kun lukujärjestyksen mukaan olisi ollut aika käsitellä ko. aihetta. Tästä on seurannut joka open rakastama pelleily videokasettien kanssa. Vaan ei siis enää! Jess!

Yksi opettaja.tv:n hyvä puoli on mielestäni se, että kaikkea sen materiaalia on lupa esittää luokassa opettajan valitsemaan aikaan. Esimerkiksi ylen oivan Elävän arkiston materiaaleja ei saa käyttää yhtä vapaasti opetuksessa (tekijänoikeussyyt saattavat estää Elävän arkiston filmin katselemisen yhdessä tykiltä, mutta tätä voineen kiertää niin, että jokainen oppilas katsoo samaa tsibaletta omalta tietokoneeltaan.)

Vaikka televisiolähetykset alkavat vasta syksyllä, kannattaa opettaja.tv:n nettisivuille mennä jo nyt. Siellä on esimerkiksi jotain 3000 videoklippiä, joita pystyy katselemaan edes rekisterötymättä palveluun. Moniin klippeihin liittyy myös verkkomateriaalia. Ja jos rekisteröityy (ilmaiseksi), tarjolla on vielä muutakin. Työkalut-linkistä päsee itse koostamaan oppimateriaalia. Ideana on etsiä ensin opettaja.tv:n arkistoista jokin mieluinen klippi ja liittää siihen simppelillä tekstieditorilla lisäinfoa ja/tai kysymyksiä. Vastaukset voidaan kirjoitella vihkoon kuin mitkä tahansa muutkin läksyt, tai pohjan voi laatia niin, että oppilaat voivat kirjoittaa vastaukset nettilomakkeelle. Varsinaisiin henkilökohtaisiin kokeisiin lanketti ei kuitenkaan (ainakaan vielä) sovellu.

Opettaja voi panna itse työstämiään kokonaisuuksia jakoon oppilailleen (=antaa linkin matskuun) tai jakaa niitä muiden vapaasti käytettäväksi opettaja.tv:ssä. Tätä minä periaatteessa kannatan täysillä: ihan liian pitkään jokainen opettaja on joutunut itse vääntämään kaiken käyttämänsä materiaalin (ja sitten itse vaivan nähtyään vastaavasti pihdannut mustasukkaisesti tekeleitään). Mutta sitten tulee se mutta! Ainakaan pikasilmäilyllä en spotannut mitään mainintaa tekijänoikeusasioista. Ehkei siihen vielä ole tarvettakaan. Jos joku opettaja liittää YLEn valmiiseen videoon pari kysymystä, ei niille kysymyksille kenties mitään tekijänoikeuksia tarvittaisikaan. Mutta onhan tässä sekin mahdollisuus, että alkupräisen YLE-matskun ympärille voisi kasvaa ihan huimia virityksiä tekstiä, kuvaa, animaatiota, ääntä… (ok, sitä editoria pitäisi kyllä ensin muuttaa nykyisestä). Joka tapauksessa kaikessa yhteiseen tekemiseen ja jakamiseen perustuvassa puuhastelussa kannattaisi minusta heti alusta lähtien miettiä myös tekijänoikeusasiat kuntoon.

No, nyt lähde takas selailemaan. Menkää muutkin, jotka olette kiinnostuneita muutaman minuutin mittaisista tietoiskuista esim. elämästä sota-ajan Helsingissä, Saturnus-planeetasta, derivaatan nollakohdista, dysfasiasta, lähioitajan ammatista, yrityksen perustamisesta yms. Aijuu, tuota kestoa piti vielä kommentoida: minusta on erinomaista, että klipit ovat lyhyitä, muutamasta minuutista korkeintaan varttiin. Tällaisina niitä voi käyttää tunnin alussa pika-virikkeinä muunlaiselle pohdinnalle ja työskentelylle.

***

Jos olet sillä tavalla poikkeava tai erityinen, että käytät maciä, varaudu lieviin vastoinkäymisiin. Suurin osa videoklipeistä pyörii Windows Mediaplayerilla. Näiden näyttämiseen macistien kannattaa ladata Flip4Mac. Osa vanhemmista leikkeistä kuitenkin toimii RealPlayerillä (linkki ei kerro, kummasta tiedostomuodosta on kysymys), joten sekin on syytä asentaa. Minullehan just tyypillisesti kävi niin, että valitsemani yrittäjyys-klippi edellytti realaudiota eikä suostunut aukeamaan, kun RealPlayerini oli jostain syystä rikki. Itse kuvittelin, että aukeamattomuus johtui jotenkin Flip4Macistä, kun Apua-linkin takaa löytyvissä Mac-ohjeissakin puheltiin vain siitä, miten mediaplayrin tiedostot saa avattua. Hetken siis särräsin, ennen kuin sain homman toimimaan (no joojoo, myönnetään, kyllä mä vähän kysyin JCP:ltäkin neuvoa ennen kuin hiffasin, missä vika).

Siksens kiitos YLElle, että Opettaja.tv:n ja Elävän arkiston ohjeissa nykyään neuvotaan, miten videot saa näkymään macillä. Tuoreessa muistissani on vielä katkera ensikokemukseni Elävän arkiston kanssa, kun mitkään himottavat katseltavat eivät suostuneet aukeamaan! Mutta nyt siis paremmin.

Rapo 2.0

5.5.2007

Periaatteessahan tämä on jo niiin aikansa elänyttä juttua, ettei kannattaisi edes julkaista. Mutkun ruhoelämä on vaatinut osuutensa, niin vasta nyt ehdin jatkaa edellistä tarinaani.

Yleensä minun on ollut tapana nauttia blogimiiteissä muutama pullollinen keskiolutta. Nyt iski ahneus: kun herra Igglo tarjosi, niin sumeilematta päädyin nauttimaan kaksi kokonaista tuopillista. Kiitollisena hiljennyin kuuntelemaan puhettaan. Päälimmäiseksi siitä jäi mieleen,

  • etteivät kaikki amerikkalaiset passintarkastajat harrasta blogaamista eivätkä näin ollen tiedä, mitä web 2.0 tarkoittaa
  • jenkit pukkaavat lapsiaan stagelle päiväkoti-ikäisestä asti
  • kaikki eivät vieläkään tiedä, mistä lapset tulevat
  • blogiyhteisö ja kaupalliset toimijat lähenevät toisiaan
  • blogaajalle hyöty yhteistyöstä näkyy lähinnä kasvaneeen trafiikina

Ja toden totta! Viimeinen pallura pitää paikkansa: kaupallisen toimijan kanssa yhteistyössä järjestetty Pöhinä kasvatti perjantaina keskimääräistä kävijämäärääni n. 100%. Vaikken edes postannut mitään perjantaina. Riitti, että kuljin torstain tilaisuudessa muistiinpanovälineet mukanani ja näytin kirjoittamaan taipuvaiselta! Ihan täysin en kyllä ymmärrä, mitä hyötyä minulle on tästä liikenteen kasvusta, on vain hirmuinen morkkis, kun sadat kävijät ovat turhaan vaeltaneet sivulleni.

Ei vaan, kyllä ne Börjen puheet joltain osin liki innostivat toimintaan. Sieluni silmin jo näin, miten Kruununhaasta asuntoa etsivät, voisivat Igglon sivulta klikata tienoon lähikauppoja esitteleviin blogeihin. Ensimmäisenä olisi tarjolla Sellistin arkistojuttuja Liisankadun Pikkolosta. Kouluasioista kiinnostunut pääsisi linkistä leirikoulurahankeruun vastaiseen postaukseeni, jonka kommenttiosiossa voisi lukea, miten Kaisaniemn ala-asteella ja Kruununhaan yläasteella on suhtauduttu asiaaan (ok, myönnetään, taitaa olla jo vanhentunutta asiaa, kun se espoolaisäiti meni kielittelemään rahalla maksamisesta ja koko homma kiellettiin). Oikokadun pään vanhustenkämpistäkin voisin kirjoittaa omakohtaisia muisteluita. Ja siitä, miten hyvä valikoima kirkkaanpunaisia nahkavöitä ja laukkuja löytyy Liisankadun Nippanapasta. Vitsit, minkä mainion kaupallisen blogaajan maailma minussa onkaan menettänyt!

Mutta takaisin Nousuun. Yhdessä pöydässä kerroin Sun äitis nikin ja sittemmin blogin synnystä mm. Red Tailin Jannelle, Life2go:n hemmolle ja Edoa etsimässän Suville. Kyllä minä heitäkin ihan pikkuisen kuuntelin, vaikka taisinkin olla aika itsekkäästi vauhdissa kertomassa minäminäjuttuja. Tiedän nyt esimerkiksi sen, että Edo tarkoittaa vanhaa Japania ja sen, että joskus dippityö voi jäädä vaiheeseen, kun työelämä kutsuu kesken kaiken.

Eka kertaa tapasin tässä miitissä myös Paremman maailman Mikon (jonka lyhyen napakan tyylin tunnistin, kun kävin linkkiä kaivamassa. Täällä olen käynyt ennenkin), Pelkkää kuvitelmaan Ilkan (joka paljastui PA:n kommenttilootan kautta tutuksi. Myös kahvikuppikuvansa on tuttu) ja Monksun, joka mielii insinööriksi ja joka oli ensimmäisessä blogimiitissään tsekkaamassa, onko miitissä niin kivaa kuin Minya on väittänyt.

En liioin ollut ennen nähnyt Juusoa, joka kertoi työstään Savukeitaassa (joka julkaisee mm. Jarkko Laineen postuumin runokirjan) sekä opiskelustaan. Pieni on maailma, löysimme yhteisen tutun. Runokustannuksesta saa jouhevan aasinsillan Runomemoon, jota kirjoittava Illuusia on ihan eri Illuusia kuin Blogistanissa jokunen vuosi sitten intohimoja herättänyt kaimansa. Illuusian kanssa juttelimme mm. Rovaniemestä ja liki ainoasta tuntemastani rovaniemeläisestä, Mediksestä.

Yhtäkkiä pöytääni pelmahti Lipsasta ja Rusoa Ruson kanssa kirjoittava Lipsanen. Ei ollut tuttu sen paremmin mies kuin bloginsa. Kunnes sitten juttu kiertyi hänen vanhaan blogiinsa, jonka nimi tuntui aika tutulta. Nyt kun kävin kömppäämässä arkistoja, huomasin, että ainakin tämän kirjoituksen olen aikoinaan lukenut Oikealla asialla -blogista.

Lipsanen esitteli minulle kaksi viehättävää naista. Qtea oli juuri lähdössä, mutta ehdin sentään kuulla hurmaavan tarinan nimen taustalta (Qtea oli ollut naapuritalossa asioilla ja kertonut asuvansa kuussa. Puhekumppanin hämmentyneen katseen nähtyään oli jatkanut: ”Asun siis tossa naapuritalossa, Q-rapussa.”)

Välittäjän kanssa vierähti pidempään. Ensin kuulin tämän bloginimen taustoista (minusta on aina kiva kuulla tarinoita nimistä, jos joku ei ole sitä jo sattunut huomaamaan!). Välittäjä välittää muista ihmisistä ja maapallon tilasta (as in care). Hän myös välittää kulttuurien ja kansallisuuksien välillä (as in mediate) . Pienenä lisämausteena voi mainita, että skandeitta kirjoitettuna Välittäjä saattaa hetkittäin olla myös valittaja. Asuntoja hän ei välitä.

Juttelimme pitkään Dodosta ja siitä, pitäisikö järjestöllä olla ”asiablogi” vai riittääkö, että on linkit aktiivien jäsenten henkilökohtaisiin blogeihin. Taisin innostua saarnaamaan! Vaikka olenkin ammatiltani opettaja, olen ponnekas informaalin oppimisen puolustaja. Uskon, että monet ajatukset uppoavat paremmin, kun ne esitetään rosoisesti ihmisen omalla äänellä kuin silloin, kun niistä kirjoitetaan hiottuja asiapostauksia. (esim. olen oppinut autismista enemmän lukemalla Kauraa kuin opiskelemalla erityisopettajaksi tai opettamalla erityisopettajaksi opiskelevia) Sellainenkin mahdollisuus tietysti on olemassa, että minä vain olen laiska enkä viitsi syvällisesti perehtyä kerralla mihinkään, vaan omaksun asioita vain, kun joku ripottelee niitä ohimennen, pikkasen kerrallaan, sopivaan hömppään kätkettynä.

Meille laiskoille pänttääjille, mutta uteliaille ja himokkaille hengailijoille web 2.0 on just niin hyvä tapa pysyä kärryillä! Mutta tätä siis eivät kaikki amerikkalaiset passivirkailijat tiedä!

Aijuu, juuri kun olin poistumassa miitistä ehdin vielä moikata MOSin Anttia, tai tarkemmin ottaen kyseessä taisikin olla hänen runoilijapersoonansa.

Ja nyt:

Kiitos Marinadi! Taas kerran.

Joku nimi on kaikelle annettava. Mietin sitä huomenna.

5.5.2007

Edit 5.4. klo 18.07 korjailin joitain linkkejä + lisäsin linkin rapo 2.0:aan

Siinä minä olin, Telakkakatu 8:n paikkeilla kiertämässä taloa värään suuntaan, kun vastaani käveli Pörrö, joka tiesi kertoa, ettei siltä suunnalta kannata Pöhinää etsiä. Yhdessä etenimme oikealle ovelle ja siitä ohi ja sitten taas takaisin. Myös myöhemmin illalla yhyttämäni Satujatar oli sitä mieltä, että ensi kerralla opastemerkintöihin voisi panostaa hiukkasen lisää. Vaikka kokonaisuuden kannaltahan tietysti oli tärkeintä, että kaikki lopulta pääsivät perille. Kaikki oli minun kirjanpitoni mukaan 40 henkeä, mutta voi olla, että sitkeästä yrityksestäni huolimatta missasin jonkun. Siinä tapauksessa: anteeksi!

Pöydässä pääsin istumaan ilmielävän Marinadi-fanittajan viereen. Tämä Kari oli alku keväästä sattunut lukemaan Marinadia ja selailemaan kännykkäkuviaan . Kuin ihmeen kaupalla hän oli kohta tämän jälkeen bongannut Marin liikennevaloissa ja mennyt esittäytymään. ”Aika outoa, en henkilökohtaisesti tunne täältä ketään ja silti sain henkilökohtaisen kutsun!”
, kertoi tämä Helsingissä veturinkuljettajaksi kouluttautuva kainuulainen, joka kohta siirtyy suhaamaan Pohjois-Suomen raiteille.

Toisella puolellani istui itse Schizo-Janne, mutta vieläkään en uskaltautunut juttusille. Vastapäiset herrasmiehet olivat helpommin lähestyttäviä: pni ja Justin ovat molemmat niin lutusia veikkoja, että jos minulla olisi tyttöjä, niin kelpuuttaisin heidät vinkuen vävyiksi.

Pöydän päässä piti alkuillasta majaa Kari Haakana, jota Eräs Saara myöhemmin illalla luonnehti Ruben Stillerin ja Jope Ruonansuun näköiseksi. ”Kumpi oli äiti?” kysyi Kari. Päädyttiin siihen, että todennäköisesti Jope, joka on kuulemma jotenkin selittämättömällä tavalla äidillisen näköinen. (Mitään en maininnut, mutta mielessäni mietin, meneekös se myös sillä tavalla kääntäen, että äidilliset ihmiset näyttävät Jope Ruonansuulta. Minäkinkö?)

Eräs Saara on syytä mainita myös illan toisena virallisena valokuvaajana. Varustuksenaan hänellä oli nostalginen Polaroid-kamera suoraan vuosikymmenten takaa. (Esittelin itse vastaavia kameroita Leppävaaran Maxissa 80-luvun alussa). Se toinen kuvaaja oli Oopa, joka on luvannut, että kuvia on joskus nähtävissä jossain.

Ihan liian vähän aikaa ehdin jutella Helenin kanssa. Sen verran selvisi, että juuri tämä aika vuodesta on sikäli erinomainen, että vilkkaan nuoren miehen pihaleikkejä voi seurailla sisältä käsin. Kun lehdet tuuhentuvat, ei pihaan enää näe ja silloin on pakko rajoittaa herran itsenäisyyttä. Harmi!

Sen sijaan minulta jäi kokonaan kuulematta, miten Helen ja Kriisi (ja ketkä muut?) ideoivat Assemblylle vastineeksi Blogemblyä, jossa kimpassa blogataan samassa hallissa 24 h.

Tutuista naisista paikalla olivat myös Zepa (joka sanoi minulle jotakin kaunista, kiitos! ), Rappiotäti (jonka kissamaisten silmien hehkua puseron väri tehosti entisestään ja jolla oli voimakkaita mielikuvia Gorbasta), Lostis (jonka kanssa en taaskaan jutellut riittävästi, mutta joka aina tuntuu kovin läheiseltä) ja Turisti (joka oli niin freesi, ettei ensimmäiseksi olisi arvannut, että siinä menee nainen, joka juuri on tappanut bloginsa).

Eipä silti, ei Joonastakaan näyttänyt pahemmin ahdistavan vielä tuoreempi tuhotyö. Vai oliko se vain sellaisten nopeaa miehistä toipumiskykyä: mitäs sitä vanhaa suremaan, kun on jo uusi?

Nyt linkistä päätyy Veeralle, mutta vielä viime viikonloppuna jonnekin vallan muualle. Domain-kauppiaan hyväkäs ei ollut ilmoittanut ollenkaan, että sopimuskausi meni umpeen nyt, vaan oli katkaissut palvelun varoituksetta. Sunnuntaina sivulla oli kuulemma ollut fuksianpunainen jokujuttu. Kun minä piipahdin siellä maanantaina oli tutun valkoisen kukan tilalla vauva vihreällä taustalla. Ehtikö joku bongata vielä muita aiheita parin päivän katkoksen aikana?

Pöytäkuntaan kuului pikapyrähdykseni aikaan Veeran lisäksi Nikke, Marjut sekä avecinsa (joka Erään Saaran mukaan ilmeisesti on Lemonatorin laulaja. Äh, ei se Saara tosissaan ollut, vaikka kieltämättä yhdennäköisyyttä on havaittavissa), Seppänen (jonka tapasin noin kolmannen kerran ja edelleenkin tyydyin vain hymyilemään takaisin) sekä Pagisija (jonka kaasunaamarikuva on minulle kyllä tuttu, mutta jonka Espooseen muutto oli mennyt ohi, mielessäni sijoitin Pagisijan edelleen Tampereelle).

Tällä kertaa en jutellut lainkaan Jannen, (EMY) kanssa, mutta syrjäsilmällä näin hänen puhelevan PA:lle, perhepiirissä sentään säilyivät juttelut. Postauksensa perusteella PA puhui puolestani myös überkuulille Samille. Hienoa, kun voi hajauttaa!

Seuraavaksi tunnustan kaksi mokaa. Heti alku illasta kanssani samaan pöytään istui kaunis nuori nainen, joka kertoi bloginsa olevan nimeltään Sulaa pumpulia. Hymyilin niin kuin kohtelias ihminen hymyile ventovieraalle. Ullaksi esittäytynyt nainen jatkoi, että olen kyllä käynyt kommentoimassa hänen blogissaan. Jatkoin vahanukkehymyä. Minulla ei edelleenkään ollut mitään mielikuvaa, kenestä oli kysymys. Juttu katkesi nolosti lyhyeen. Äskeisellä linkinmetsästysmatkallani tajusin, kuka hän on. Kelpaaako lieventäväksi asianhaaraksi, että vielä viime viikolla hän asui USA:ssa? Ihan ensimmäiseksi ei tule mieleen tavata Blogipöhinässä!

Ja sitten toinen vastaava!
Tuhat sanaa kuulosti kyllä heti tutulta blogin nimeltä, mutta kun minulla alkaa olla hyvinkin tuhat tuttua blogin nimeä, niin en millään muistanut, miten tuttu tämä nimenomainen on. Sitäpaitsi olin luonut itselleni vissin mielikuvan Tuija Aallosta (pieni, tumma, lyhythiuksinen) eikä lähelläni istuva vaaleatukkainen Tuija ollenkaan muistuttanut tuota mielikuvaa. Miten sitä voi tulla niin lahopäiseksi, ettei muista blogia, jota on sekä lukenut että kommentoinut? Varmaan tämä ikä!

Tähän väliin tulee pakosta paussi, jota täydennän nukuttuani (mm. juttua Välittäjästä ja Dodosta, Illuusiasta, Pintiksen Puurosta, herra Igglosta yms. luvassa lauantaina iltapäivällä).

Edit: Jatkopalasta tuli sittenkin oma postauksensa.

Lopuksi on vielä syytä kiittää Karri Kokkoa, joka herrasmiehenä tarjosi minulle autokyydin bussipysäkille!

Kuulis, täällä olisi munkkilikööriä tarjolla!

1.5.2007

Tarkoitukseni oli näin vapun, yhdeksänsadantuhannen yhteisöminuutin ja kolmensadan postauksen kunniaksi tarjota täällä looshissani pienet munkkiliköörit lämmikkeeksi Ullanlinnalle suuntaaville ja ilahduttaa kävijöitä vappuhenkisellä kuvalla. Kuva on keväältä 1984. Rattaissa istuva, Julkua kauppaava lapsityövoima on PA (se valkoiseen kertakäyttöhaalariin pukeutunut kaverinsa olen minä).

veppu

Mutta koska noin vaatimattomasti kasvot paljastava vauvakuva saattaisi aiheuttaa pettymystä kiihkeimpien fanien joukossa, lisään vielä toisen otoksen. Nyt kannattaa pitää kiirettä ja katsella oikein kunnolla! Voi näet olla, että iltapäivällä joudun poistamaan koko kuvan. Asianmukaista julkaisulupaa ei nimittäin ole kysytty!

vauva

Eikä minun sitten juuri muuta ollutkaan tarkoitus kertoa, kunnes Gorba eilen kello 23:03 järjesti jutunjuurta. Olimme viettäneet pienperheellä (Gorba + minä + Spöget) kotivappua syömällä suolaista ja juomalla makeaa ja hoilaamalla läpi Virsua (koneteekkarien laulukirja 80-luvun alusta). Nuori väki katseli kummissaan, kun äiti veteli nuotin vierestä, mutta sanat suvereenisti halliten toinen toistaan härskimpiä veisuja. Sitten mentiin saunaan.

Siinä minä olin, löylyssä toisen Spögen kanssa, muistelemassa sitä, miten lauteet kerran romahtivat allamme, kun kuului karsea kolina. Toinen spöge ryntäsi löylyhuoneeseen ja kysyi, mikäs on huoltomiehen numero, kun muuten taitaa olla vesivahinko tuloillaan. Vessassa Gorba yritti hallita säiliöstä pitkin koppia suihkuavaa vettä ja keksiä, miten tulvan saisi tyrehdytettyä. Spöge haki työkalukaapista mällää (muovipäällystettyä kuparilankaa, jota nykyajan sähkömiehet eivät kuulemma enää kutsu mälläksi, mutta Gorba kyllä ja näin ollen meillä muutkin), jonka minä kieputin lukoksi Gorban osoittamaan paikkaan. Sitten olikin enää jäljellä lattian kuivaaminen ja pöntönpalojen poiskuljetus.

Meillä ei ole kuvanauhaa siitä, miten yksi mies horjahtaessaan onnistuu hajottamaan vessanpöntön vesisäiliön tuhannen palasiksi. Meillä ei liioin ole kuvanauhaa siitä, miten neljä alastonta ihmistä yrittää parhaansa mukaan paikata vauriota. Mutta lopputulos sentään on dokumentoituna!

risa_vessa

Hyvää vappua nyt kuitenkin! Muistakaa pukeutua lämpimästi. Minä ainakin kaivan talvitakin esille (ihan kuin olisin sen jonnekin kesäsäilöön jo pakannut!), kun kohtapuoleen lähden Ullanlinnalle katsomaan, millaisen plantaasin Spöget ovat tänä vuonna (vuokraustarkoituksiin) vallanneet.

***

Ai juu, Kuulis, jos tulet sillä aikaa, kun olen pois, niin munkkilikööriä löytyy pöydänjalan vierestä. Vessassa kannattaa käydä jossain muualla.