Vaihdoin eilen paikkaa Juttiksessa melko monta kertaa. En kuitenkaan ihan riittävästi, jotta olisin ehtinyt jutella kaikkien paikalla olleiden (Nicke, Helena, Satujatar, Hestia, Kriisi, Elma, Marinadi, Zepanda, Virkanainen, PA ja Helen) kanssa kunnolla.
Tässä päälimmäiset puheenaiheet.
Helena oli osalllistunut kansainväliseen seminaariin, jonka teema oli Life long learning ja kertoi innoissaan päivien annista. Ikuisena henkisenä kotiäitinä ja nykyisenä kahden korkeakouluopiskelijan äitinä minun on kauhean vaikea hyväksyä tätä uutta eurooppalaista kohkausta, jonka mukaan kolmivuotiaana aloitettu ilmainen varhaiskasvatus olisi tavoiteltava juttu, samoin kuin maksullinen korkeakouluopetus. Helenan kanssa juttelimme koulutuksesta myös siitä näkövinkkelistä, että meillä kummallakin on läheisiä aloittelemassa sähköasentajaopintoja ammatillisessa oppilaitoksessa. Siinä missä Spögejen luokalla suurin osa oppilaista on ainakin melko motivoituneita, on Helenan sukulaispoika havainnoinut omalla luokallaan aikamoista velttoiluakin. Sääli!
Nicken työpaikan osoite paljastui minulle melkoisen tutuksi. Yrityksen toimiala ei. Tästä sällistä on sanottava, että on se vaan aika sankarillista sinnitellä useita tunteja ainoana miehenä itseään iäkkäämpien naisihmisten kokoontumisajoissa!
Satujattaren menneisyydestä löytyi yhtymäkohtia minun nykyisyyteeni. Myös yhteinen tuttu: Terveisiä Kanslian mummolle! Se minua hiukan nolotti, kun muistelin bloginsa nimeksi Suolaista ja makeaa. Jotenkin kömpelösti aloin perustella, että lipsahdushan on ihan luonteva tällaiselle diagnostisoitujen lukihäröisten äidille: kummatkin ovat melko tuttuja sanontoja, joissa eka sana alkaa ässällä ja sanojen välissä on ja-sana. Bloginsa oikea nimi näet on Satuja ja tarinoita (Äh, oishan toi pitäny tajuta, kun eihän Satujatar mikään Suolajama ole!)
Hestian kanssa erkaannuimme pitkän pöydän eri päihin jo melko varhain. Sitä ennen ehti sentään selvitä meitä yhdistävä salaisuus, joka paljastuisi takaraivomme paikkeilta, jos joku joskus tavoittaisi meidät juuri sängystä nousseina.
Zepanda piipahti vain pikapikaa lahjomassa likipäivänsankari Kriisiä. Mutta ehti pelkällä pistäytymisellä jäädä jokapäiväisestä baareilustaan kiinni Mikolle. (Tarkemmat yksityiskohdat tarjolla pandan blogissa).
Marinadin kanssa juttelin lähinnä jatko-opintojen edistymisestä. (oot vaan kateellinen, kun olet vuosikymmeniä jahkaillut, että pitäis aloittaa, muttet sitten koskaan aloittanut! Ei kun enpäs ole kateellineen, vaan oikein iloinen puolestaan ja kannustava ja kaikkea muuta hyvää, så det är så!!)
Virkanaisen kanssa juttelin mm. kissoista ja puheen intonaatiosta. (kumpaankin aiheeseen liittyen, minulle selvisi asioita ja yhteyksiä, joista aiemmin olin ollut tietämätön. Hirveän kivaa tällainen salapoliiseilu!). Olen muuten myös sitä mieltä, että hollantilais-norjalaismainen slankki ja pitkäraajainen vaaleus pukee paitsi miestä, myös naista.
Kriisin ja Helenin sfnet-muistelut saivat kuuntelemaan uteliaana. Minä kun olen vasta blogien myötä tutustunut nettiyhteisöön, niin olen ehkä saanut siloisemman ja myönteisemmän kuvan yhteisöllisyydestä kuin ne jotka ovat osallistuneet puuhan keskustelufoorumeilla jo ammoisella kivikaudella, jotain kymmenenkin vuotta sitten. Muutamastakin tyypistä käyttivät sanontaa henkilöbrändin rakentaminen. Ja mietin siinä, miten moni meistä täällä kenties rakentaa itselleen jotain henkilöbrändiä, todellista tai anonyymiä.
Elman kanssa puhelimme pitkään todellisten tursaiden iljettävästä ulkonäöstä (niitä oli Hesarissa mennäviikolla), moninaisista erityislapsen koulunkäyntiin liittyvistä jutskista ja yhdestä mun ajatuksesta, joka on vielä liian haavoittuvassa vaiheessa kokonaan julkistettavaksi. (Kiitos kuuntelusta ja kannustuksesta, Elma!).
Taisi siis käydä niin, että ainoa, jonka kanssa en tällä kertaa juurikaan jutellut oli PA, jonka blogista sentään aamulla ehdin lukaista jonkinmoista rapoa eilisestään, myös Juttiksen osalta. Nyt sitä ei enää löydy! Mitä ihmettä sensurointia edellyttävää sisältyi merkintäänsä?
Sun äitis 