Archive for syyskuu 2008

Kuntoutusvälinehankintaretki

30.9.2008

Meillä asuu yksi tyyppi, jonka pitäisi saada treenattua kipsin sisällä surkastuneita säärilihaksia. Sen saman tyypin pitäisi oppia askeltamaan jalkaterät suorassa, kanta edellä ja niin, ettei nilkka sojota jäykkänä. Ei ihan helppo juttu.

Mutta kas, siinä minä olin lukemassa Veloenan matkavalmisteluja, kun ratkaisu nousi näköpiiriin postauksessa olevasta sandaalit-linkistä: MBT-kengät!

Päivällä kävimme Stockalla sovittamassa, mutta kauppoja ei tullut, kun tarjolla ei ollut just sitä mallia, johon Spöge oli ehtinyt netissä ihastua. Tässä on vierähtänyt jokunenkin tunti, kun olen yrittänyt löytää nettikaupan,

  • joka shippaa Suomeen (arvatkaas, miten monessa paikassa ehdin jo valita mallin ja koon ja rekisteröidä käyttäjätunnuksen, kun palvelu sitten ilmoitti, että teille ei muuten toimiteta! Suuresti arvostan niitä kauppoja, jotka heti proxystä tunnistavat, mistä päin tulija saapuu ja tarpeen vaatiessa kertovat kohteliaasti, että nyt ei onnistu, sori.)
  • jolla on varastossa haluttua kokoa
  • joka olisi mielellään ETA-alueella, ettei tule tulliylläreitä

Nyt ne on tilattu. Hinta on hirveä, mutta jospa ne auttaisivat jalan kuntoutumisessa. Vastuullisuusseikatkin tuntuisivat olevan kunnossa.

MBT :: PRODUCTS
Uploaded with plasq’s Skitch!

PS Mielenkiinnolla noteerasin myös poposten lupaaman 9% buttoc muscle activityn tehostumisen. Nämä voisivat olla aika kivat kuntoutusvälineet siihen tarkoitukseen!

Women Shoes : MBT KAYA NAVY at Shoe Parlor
Uploaded with plasq’s Skitch!
Mainokset

Tyttöjen koulunkäynnin tukemiseksi

29.9.2008

Kirjailijan häiriöklinikalla Kirsti Ellilä on jo pitkään puhunut vessoista. Eilinen vauhditti minut vihdoin toimintaan: ostin huussin.

Kirkon Ulkomaanapu - KUA - Toisenlainen Lahja verkkokauppa
Uploaded with plasq’s Skitch!

(just nyt Vuodatus taitaa olla alhaalla, joten liitänpä vielä suoran linkin Kirkon ulkomaanavun Toisenlaiseen lahjaan. Käykää kuitenkin lukemassa Kirstin hyvä juttu, kunhan Vuodatukseen taas pääsee!)

Silläkin uhalla, että joudun huonoon valoon kaverien silmissä!

28.9.2008

Lukuohje: tätä ei ole tarkoitettu vähättelemään tai mitenkään muutenkaan kyseenalaistamaan tekemiänne valintoja. Tämä on ihmisten hyvinvoinnista kiinnostuneen, vuosia kestävää kehitystä opettaneen tyypin sisäistä ristiriitapuhetta.

Jani kysyi Marginaalissa:

– Jos kaupan kahvihyllyssä on tarjolla luomua ja Reilua kauppaa, muttei samassa paketissa, niin kumpaa kannattaisi suosia?

Kommenttilaatikossa keskustelu kiertyi siihen, onko valintojen takana enemmän eettisyys vai ekologisuus.

Minunkin oli tarkoitus kommentoida, mutta kirjoituksesta tuli niin sekava, että poistin sen. Ajattelin sen sijaan puhua ajatukseni. Oletettavasti tästä tulee vielä sekavampi! (tarkoitus on siis Seesmicata tämä, kunhan toimerrun)

Ihan ensimmäiseksi sanoisin, että olen kyyninen reiluus– ja luomu-leimojen suhteen. Miellän esimerkiksi reilukauppatouhun niin pieneksi näpertelyksi, ettei sillä ole ratkaisevaa vaikutusta ihmisten tilanteen parantamisessa. Paljon oleellisempaa olisi minusta saada vastuullisuus osaksi ”tavallista” liiketoimintaa. Vastuullisen tuontikaupan periaatteista voi lukea esimerkiksi Keskuskauppakamarin sivuilta. Sieltä löytyy mm. lista toiminnassa mukana olevista suomalaisista yrityksistä sekä paljon linkkejä muihin asiaa käsitteleviin sivuihin. Myös reilun kaupan sivustoon.

Luomuun suhtaudun vielä kriittisemmin. Antakaas kun vertaan. Minusta on ihan ok rakentaa tuulimylly paikallisen energiantarpeensa tyydyttämiseen, jos esimerkiksi elelee ulkosaaristossa, kantaverkon tavoittamattomissa. Mutta en näe, miten perusenergiantuotanto voitaisiin rakentaa tuulienergian varaan. Samalla tavalla pidän arvossa omaehtoista, paikallista luomuviljelyä, mutten usko luomuruokaan ratkaisuna ihmiskunnan ruokahuollon järjestämisessä. Luonnonmukainen viljely on yksinkertaisesti liian tehotonta, jotta sen avulla voitaisiin ruokkia kaikki maailman ihmiset. On joko hyväksyttävä, että joukkonälkäkuolemien kautta saavutetaan sellainen ihmispopulaatio, että väki on mahdollista ruokkia luomusti. Tai sitten pitäisi kehittää tehomaataloutta maapallon kestokyvyn paremmin huomioivaan suuntaan.

Jännää muuten, miten luomuruokaperustelut ovat aikojen saatossa muuttuneet. Ei siitä ole pitkääkään aikaa, kun luomua markkinoitiin ennen kaikkea terveellisyysargumentein. Nykyinen ekologinen näkökulma on sittenkin aika uusi. Minulle luomussa on ollut melko elitistinen leima. Länsimaiden hyvin toimeentulevilla on mahdollisuus ostaa terveellisyyttä tai hyvää omaatuntoa luomulaarista vaikka suurimmalle osalle ihmiskuntaa riittävän ja turvallisen ruuan saaminen on pelkkää haavetta. (Kauhean ristiriitaiset fiilikset, kun toisaalta kyllä kuuntelen herkällä korvalla vaikkapa Annen kokemuksellisia puheita luomuviljelystä!)

Äh, kylläpä kuulostaakin pahalta! Keski-ikäinen kääkkä ei ole valmis muuttamaan omia kulutustottumuksiaan ja mollaa vielä muidenkin valinnat! Enkä mollaa. Reilun kaupan tuotteiden ja luomun suosimisella ja carrotmobbingilla on merkitystä sitä kautta, että ne antavat isoille toimijoille perustuotantoon viestiä siitä, että ihmiset välittävät. Raadollinen totuus on, että pienetkin muutokset eettisempään ja ekologisempaan suuntaan perustuotannossa toteutettuina, vaikuttavat kokonaisuuteen enemmän kuin suuret muutokset marginaalisilla alueilla. Onko siis niin, että marginaalien tehtävä onkin toimia katalyyttinä perustuotannon muutoksille eikä niiden merkitystä saa arvioida vain niiden omien, suorien vaikutusten perusteella?

Takaisin alkuperäiseen kysymykseen. Kun kuorin pois sanat reilukauppa ja luomu ja mietin asiaa muodossa ihmiset vai maapallo, on oma välitön valintani ihmiset. Vaikka vallan hyvin tiedän, että pitkällä tähtäyksellä ihmiskunnan säilymisen ehtona on ekologisesti kestävä kehitys! On nää vaikeita!

http://seesmic.com/embeds/wrapper.swf

***

Tietoja kirjoittajasta:

  • Asun kaukolämmöllä lämpiävässä kerrostalossa
  • Taloyhtiössämme vedenkulutus/henkilö/vrk on alle valtakunnallisen keskiarvon, oma vedenkulutukseni ei ole tiedossa
  • Viiden huoneen ja keittiön asunnossamme vuotuinen sähkönkulutus on energiayhtiön tilastojen mukaan pienempi kuin kolmiossa keskimäärin (asukkeja meillä on 4)
  • Kuljen työmatkat julkisilla kulkuneuvoilla niin pääkaupunkiseudulla pörrätessäni kuin pidemmilläkin matkoilla.
  • Teen mahdollisuuksien mukaan etätyötä.
  • Tarjoan opiskelijoilleni verkko-opiskelumahdollisuuksia
  • Lomamatkailen pääasiassa laivalla Tallinnaan. Viiden viimeisen vuoden aikana olen lisäksi lentänyt kahdesti Itävaltaan ja kerran Saksaan.
  • Perheessämme on vuoden 2005 mallinen auto, jolla on ajettu 35 000 km, pääasiassa miehen työmatkoja pääkaupunkiseudun ulkopuolisiin valvontakohteisiin.
  • Kotini kalustus on pääosin anoppilaan 70-luvulla hankittua kamaa. Viimeisen viidentoista vuoden aikana olen ostanut yhden kirjakaapin Ikeasta. En ole koskaan ostanut sohvaa.
  • Olen vuodesta 1996 lähtien ostanut uuden tietokoneen keskimäärin kolmen vuoden välein. Yhtään vanhaa konettani ei vielä ole hävitetty (ensimmäinen ei ole enää käytössä, vaan jemmassa kellarissa)
  • Vaatteissani suosin luonnonkuituja.
  • Kenkäni ovat nahkaa ja niitä on turhan paljon.
  • Omistan turkin
  • Omaa mieliruokaani on leipä, mutta perheelleni valmistan ”oikeaa ruokaa”, useimmiten erilaisia uunissa kypsennettäviä patoja ja laatikoita. ”Oikeassa ruuassa” on Gorban mielestä aina joko lihaa tai kalaa.

***

Linkkejä
Jani: reilua vai luomua?
Keskuskauppakamari vastuullisesta tuontikaupasta
Mari Koon juttuja mm. kuluttamisesta
Anne tunnustaa porkkanaa
Janne Carrot mobbingista
Janne porkkanamafiasta
Edit: lisätäänpä vielä Sampsan video Carrot Mobista

…silti Nordea kohtelee naisena

19.9.2008

Kyllä tosiaan olinkin aivolahna eilen! Ei siinä kyllin, että sorruin kuluttamaan ainutkertaista elämääni typerän testin tekemiseen, lisäksi jätin reagoimatta ilmiselvään puhelinprovokaatioon. Vasta yön nukuttuani huomasin herätä kiukkuisena!

Minun nimelläni olevaan kännykkään soitti eilen nuori mies, joka kertoi soittavansa Nordeasta ja kysyi, voisiko saada Gorbaa puhelimeen. Vastasin, että jos kysymys on raha-asioista, on turha kysellä Gorbalta, kun hän ei viimeiseen kolmeenkymmeneen vuoteen ole käynyt pankissa kuin lainapapereita allekirjoittamassa. Paitsi sen yhden kerran, kun hän marssi Rauman Koppiin ja kertoi, että hänellä on siellä vaimonsa kanssa tili, jolta hän nyt haluaisi nostaa sata markkaa. Ja tähän virkailija tiukkana vastasi, että ei teillä ole tällä tiliä, vaimollanne on, ja teillä on siihen käyttöoikeus. Tämän kuultuaan nuorukainen tyytyi puhumaan minulle.

Hän kysyi, olinko sattunut huomaamaan Nordeasta tulleen kirjeen, jossa esiteltiin AsuntoJoustoa. No en todd ollut! Meillä mainosposti läjittyy olohuoneen pikkusohvalle, kunnes kasa lopulta levähtää lattialle ja jossain satunnaisessa tarmonpuuskassa kulkeutuu paperinkeräykseen. Vastasin siis kohteliaasti, että taisin silmätä otsikon, mutten enempää, kun asuntoluotto ei ole meille ajankohtainen.

Poika siten jatkoi, että tämäpä onkin sellainen tuote, jossa asuntoa vastaan otetaan lainaa ihan mihin tahansa käyttötarkoitukseen ja alkoi ladella yksityiskohtia (katsokaa tuosta edellisestä linkistä jos kiinnostaa. Minusta siinä huomionarvoinen kohta on, että ensin sanotaan, että lainan käyttökohteen voi valita vapaasti. Sitten luetellaan AsuntoJouston eduksi, että korot ovat vähennyskelpoisia, mutta vasta linkkiä klikkaamalla tarkennetaan, että verovähennysoikeus koskee asunto- ja tulonhankkimisluottoja, minkä minä tietenkin olisin tiennyt muutenkin, mutta tietävätkö kaikki, jotka eivät jaksa klikata linkkiä?)

No, vastasin pojalle, ettei meillä näin laman kynnyksellä ole mitään muitakaan luottotarpeita, kiitin soitosta ja suljin puhelimen.

Ja vasta tänä aamuna ymmärsin raivostua! Miksi helvetissä se soittaja pyysi minun puhelimestani Gorbaa keskustelemaan AsuntoJoustosta, jonka vakuutena olisi asunto, jonka omistajina ovat Sä ja Gorba? Vielä kun Nordean asiakasrekisterissä (josta puhelinnumeroni oli poimittu) oleva tilimme on Sän ja Gorban nimissä, tuossa järjestyksessä. (Se on se sama tili, joka Rauman Kopin aikaan oli minun nimissäni ja Gorballa oli pelkkä käyttöoikeus, mutta sitten verotus muuttui ja tilin saattoi merkitä molempien nimiin. Siihen aikaan Gorbankin palkka meni sille tilille ja ajattelin, että on kohtuullista, että hänet mainitaan tilin haltijana pelkän käyttöoikeutetun sijasta. Mutsiis, nykyisin sinne menee vain minun palkkani, ei Gorban.)

Minun puhelinnumeroni. Minun asunnonpuolikkaani. Minun palkkani. Minä hoidan perheen talouden. Silti pyydetään miestä puhelimeen!!

Harmi, etten huomannut ottaa soittajasällin nimeä ylös, olisin voinut meilata sille testitulokseni, jonka mukaan minäkin olen mies!

Olen mies…

18.9.2008

Gorba oli ennen vetäytymistään heittänyt menemään eilisen CSI New Yorkin. Spöget ovat koko illan olleet remppaamassa kaverin autoa. Ei ole puoliflunssaiseen oloon sopivaa turruttavaa katseltavaa. Ei ole seuraa. Lukemattomien blogien lista on niin pitkä, ettei huvita aloittaa, kun ei kuitenkaan ehtisi loppuun ennen nukkumaanmenoa.

Aikani tein ajankuluksi töitä. Sitten en millään jaksanut jatkaa.

Päädyin tekemään Hesarin verkkominätestin via Marjut

Tuloksessa lukee: olet mies, tarkemmin ottaen mäkkimies (no mikä muukaan? Miltä se nyt kuulostaisi, jos saisi testitulokseksi: Olet acermies!)

Verkkomin�esti - HS.fi
Uploaded with plasq’s Skitch!

Mielenkiintoista muuten: meillä varttuneemmilla ihmisillä on enemmän aikaa turhuuteen hukattavaksi kuin nuorilla, päätellen siitä, että testiin vastanneista 40% on 80-luvun kasvatteja ja vain 26% meseteinejä!

Verkkomin�esti - HS.fi
Uploaded with plasq’s Skitch!

Huomenna terästäydyn. Lupaan!

Liikennetiedotuksia

15.9.2008

Työhöni opettajankouluttajana kuuluu paitsi lähijaksoilua Turussa ja verkko-ohjausta lähipäivien välillä, myös maakuntamatkailua Lounais-Suomessa opettajaopiskelijoiden opetusharjoittelua seuraamassa. En mielelläni tee noita reissuja autolla. Syynä ei (pelkästään) ole ympäristötietoisuuteni, minulla ei liioin ole ajokammoa. Kysymys on silkasta mukavuudenhalusta. Autoillessa ei voi tehdä muuta kuin autoilla, mutta junassa ja bussissa pystyy lukemaan tai näpyttelemään tietokonetta.

Yksi suosikkipalveluitani on siksi ollut matka.fi. Viime vuonna kateus uhkasi viedä kalat vedestä, kun Matkahuolto ei suostunut antamaan omia aikataulujaan matka.fi:n käyttöön (Köyttiksellä keskusteltiin silloin aiheesta kiivaasti) . Nyt tilanne on onneksi taas kunnossa (kiitos vinkistä kommenttiloodassani, JL). Matka.fi:n käytettävyys on käytettävyysasioista mitään ymmärtämättömän maallikkokäyttäjän kokemuksellani ylivertainen Matkahuoltoon verrattuna. Katsokaa vaikka!

Edellinen videonpätkä on nauhoitettu DimDimillä, ja siitä minun oikeastaan piti tässä postauksessa puhua. Dimdim on ilmainen videoneuvottelupalvelu, jolla voi videoneuvotella web-kameren välityksellä, esittää yleisölleen kalvosulkeisia, jakaa työpöytänsä tai valkotaulun yms. Sessiot voi nauhoittaa, ja kun istunto on päättynyt, nauhoitteista saa linkin sähköpostiinsa. Nauhoitukset voi myös imuroida itselleen (mutkun ne on niitä .flv-tiedostoja, niin en kyllä tiedä, miten niitä editoisin).

Matka-fi vastaan Matkahuolto on videokokeilu, jossa testailin Dimdimin mahdollisuuksia ohjeiden tekemisessä (jos vaikka haluaisin näyttää opiskelijoilleni, miten joku temppu tehdään uudella Wordillä, voisin ehkä nauhoittaa ohjeen Dimdimillä). Ei se kauhean hyvin siinä hommassa palvele. Video näkyy aika pienenä suherona, sitä paitsi sössötän ässää niin pahasti, ettei kukaan jaksaisi kuunnelle ohjetta viittä ja puolta minuuttia!

Voisin kuitenkin mielelläni testailla ihan tavallista videoneuvottelukäyttöä, jos joku ilmoittautuisi kaveriksi. Olisiko vapaaehtosia dimdimittäjiä esim. torstaina 18.9. klo 18? Muitakin aikoja voi ehdotella.

***

Sitemeter onneksi veti päivityksensä takaisin. En nimittäin saanut uutta koodia toimimaan niin, että marginaalissa olisi näkynyt lukema. Ja just nyt lukeman näyttäminen on erityisen tärkeää, sillä ihan kohta tauluun tupsahtaa 200 000! Saas nähdä, kenen kohdalle tasaluku osuu, ja jokohan nyt päästäisiin jakamaan palkintojakin, kun edelliset tasalukutyypit ovat olleet niin salamyhkäisiä, etteivät ole halunneet voittojaan periä.

***

Hiljaiseloni aikana ehdin saada Auringonkukkametsältä ja Maurelitalta prenikan ansioistani kommentoijana (kumma, että jonnekin olen ehtinyt käydä kommentin kylvämässä! Nykyään vilkuilen blogeja yleensä työmatkalla bussissa, enkä edes yritä kommentoida kännykän näppäimistöllä. Mistä anteeksipyyntö kaikille!) . Kiitos plakaatista!

Appelsiinin tuoksua
Uploaded with plasq’s Skitch!

Itse ajattelin jakaa merkin kahdelle blogille, joissa puuhataan ihania ja kauniita asioita, jotka ovat täysin oman osaamisalueeni ulkopuolella: Nukkekoti Rauhaniemi ja Happy baking days (linkki vie yhteen marsipaanijuttuun, kun muutamassa viimeisimmässä merkinnässä on asiaa, vaan ei kuvia ja introssa puhuin kauniista katseltavasta…)

***

Palasin juuri pikalomaselta. Ajeltiin Gorban kaa edestakas Tallinnaan 29-vuotishääpäivän kunniaksi. 16 Tallink-pistettä kului olohuone-makuuhuone-sviittiin. Jääkaapissa oli kuohuviiniä ja kuusi minipulloa sekalaisia juomia sekä limpparia ja pari purkkia kaljaa. Erikoisaamiainen kuului hintaan, joka oli 9 + 9 euroa polttoainemaksuja tms. niiden kuudentoista pisteen lisäksi. Jos jollakulla on kesämatkailusta kertyneitä Tallink-pisteitä, ne kannattaa just nyt tärvätä luksushytissä reissailuun, sillä 14.10. asti matkan saa puolilla pisteillä normaaliin verrattuna! Suosittelen!

Tavattuja ja muuten vain mielessä olleita

6.9.2008

Täällä kertaa tarkoitukseni oli mennä blogimiittiin tuttuja tapaamaan ja jättää raportointi vähemmälle. Siksi en kierrättänyt nimilistaa, ja tämä kooste perustuu pelkästään muistikuviin.

Weeruskassa bongasin ensimmäiseksi Tuijan, joka oli juuri kertomassa, että tuntisi houkutusta mammablogin perustamiseen. Hetken pöydässä lainehti keskustelu Hernekepistä. Pni alkoi muistella, että hänkin seurasi aikoinaan yhtä Hernekeppiblogia. Siinä nainen kertoi perheen sattumuksista ja kutsui miestään Suureksi rakastajaksi. Teksti oli niin hauskasti kirjoitettu, että sitä tuli seurattua, vaikkei ollutkaan mitään mammablogikohderyhmää. Tarkemmin asiaa reflektoituani oletan pnin tarkoittaneen Piikkaria, joka tosin kutsuu miestään suureksi siittäjäksi, mutta muuten vastaa tuntomerkkejä täydellisesti. Piti oikein käydä tarkastamassa, onko Piikkari yksi niitä blogeja, joka on vahingossa tipahtanut Suosikeista blogilistauudistuksen myötä, mutta ei, syy sille, etten ole pitkään aikaan lukenut noita mainioita tarinoita on siinä, ettei blogi ole päivittynyt sitten maaliskuun. Edit myöhemmin: nyt sitä taas saa! Piikkari on palannut!

Pers-Janne kyseli, miten montaa blogia kukin seuraa. Jarkko nosti pystyyn kaksi sormea ja kertoi, että on aina niin mukava seurata blogista, mitä Visukintulle kuuluu. Minä tunnustin, että ruksittuna on varmaan parisataa blogia, mutta just nyt on lukemattomien jonossa jotain sata. Ja luettujakaan en ole aikoihin kommentoinut, kun seuraaminen on hoppuisella tapahtunut bussissa kännykällä ja sillä näppäimistöllä kaltaiseni puolisokea rähmäkäpälä ei kyllä kirjoita yhtään mitään! Tässä välissä hain oluen enkä siksi kuullut muiden vastauksia.

Hiipivän hulluuden Maria tuli moikkaamaan ja kertoi, miten jännittävää oli tulla miittiin ihan yksikseen, kun edellisellä kerralla tukena oli ollut Minh. Sitten juttelimme hetken Turusta ja turkulaisista blogaajista, kuten Kirsti Ellilästä (myös Vt mainittiin). Myöhemmin illalla noteerasin, että Marialla oli sikamakeet remmikengät.

Viime syksyn Tampereen miitissä ensi kerran tapaamiani, sittemmin pääkaupunkiseutulaistuneita tuttuja oli paikalla kaksi: Annareetta (joka työkiireiden vuoksi joutui missaamaan Viita-akatemian
kakkosvuoden ensimmäisen session, mistä tulikin mieleeni, että Mina vissiin sentään pääsi paikalle) ja Olli Sulopuisto (josta on pakko mainita sukunimi, kun se on niin ihqu). Kun Olli tuli moikkaamaan ei ollenkaan tuntunut siltä, että tässä nyt on ihminen, jonka olen tavannut vain kerran eläissäni. Niin tiiviisti kasvonsa ovat rytmittäneet päivääni Jaikussa (paitsi ettei noiden lasien takaa kyllä enää tunnista!).

Marinadi kertoi käyneensä x:n kanssa kastelemassa y:n kasvia. Ja minulla meni tovi tajuta, että x on Rappiotäti, y on Kervå ja kasvi on Limousine. Nimittäin, vaikka tunnenkin aika varmaan satakunta blogaajaa kasvoilta, en ole heidän kanssaan niin läheinen ystävä, että oikea nimi olisi luonteva kutsumanimi. Minulle blogitutut ovat tuttuja bloginimillään tai blogiensa nimillä. Toista on niillä, jotka ovat viettäneet lukemattomia kesäiltoja Torkkelinmäen pihakutsuissa tai ultimatea pelaten.

Tässä ensimmäisen oluen pöydässä tapasin myös My typon Leenan (jota en tunnistanut, vaikka olen tavannut aiemminkin. Nolotti!) ja Kuvitelmaa-Ilkan sekä Takalin, joka just nyt elää odotuksen aikaa: tulevaisuus voi kääntyä yhteen suuntaan tai toiseen suuntaan tai sitten voi aina lähteä Intiaan, jos muuta ei keksi.

Pörrön kanssa nousin pöydästä, kun seisoen on helpompi halata! Juttelimme voittopuolisesti ihan privaattijuttuja (kiitos! samaa sinulle!), mutta toki sivusimme myös työnhakuprojektia, siis tulevia kunnallisvaaleja, joissa Pörrö on ehdokkaana.

Sillä aikaa Haakana ehti häipyä. Hyvä niin, enpähän ehtinyt nolata itseäni tyrkyttäytymällä seuraansa! (mistä se johtuukin, että miiteissä aina tunnen oloni ylimääräiseksi seurassaan, vaikka sattumalta kadulla kohdatessamme olen aina tullut ystävällisesti kohdelluksi?)

Seuraavaksi taisin törmätä Hestiaan, jonka kohtuullisen harva päivitystahti kuulemma johtuu siitä, että onnellisena ei ole tarvetta vuodattaa yhtä paljon kuin angstisempina aikoina. Hän myös kertoi yhdestä kirjallisuuskurssista, jossa tekstin avaaminen jotenkin perustui musiikkiin ja paikallinen opetushenkilö (olikohan se ihan professori vai joku muulla virkanimikkeellä) oli kertonut sitä tavallista tarinaa, että kaikilla ihmisillä on kyky nauttia musiikista ymsyms. Hestia oli kuulemma harkinnut, että viittaa ja kertoo tuntevansa yhden, joka on sikäli poikkeava tai erityinen, ettei tuo pidä paikkaansa (eli siis minut). Muutenkin juttelimme erityisen tuen tarpeisista. Miten ammattikorkeakoulussa ei ole mitään korotettuja valtionosuuksia (vrt. toisen asteen oppilaitoksissa on), jotka mahdollistaisivat esim. näkövammaisille opiskelijoille heidän tarvitsemansa tuen, vaan kaikki pitää itse järjestää Kelan kautta. Toivotaan, että ESOKista jatkossa on apua tähän.

Näillä main astui näyttämölle hän, josta Sulopuisto hämmästyen totesi, että ethän sinä ole paksu vanha mies. Johon minä, että etkö sinä tiedä, että tätä miestä on aiheesta verrattu nuoreen kreikkalaiseen jumalaan. Ja hän, että toki, mutta se kuulostaa liian uskomattomalta ollakseen totta. Sitten omin Mitvitin hetkeksi vanhemman oikeudella ihan vain omaksi juttukaverikseni. Näidenkin keskustelujen sävy oli yksityisluontoinen. Sen verran voin paljastaa, että esillä olleeseen mahdolliseen toimintasuunnitelmaan sanoin omana näkemyksenäni: Sun äitis suosittelee.

Seuraavaksi halasin tuoretta rouvaa ja tervehdin tuttua, joka e i kuitenkaan enää ollut se, joksi luulin, vaan nykyisin Neiti Ihaa. Niin ja ehdin hyvästellä Qimkin, joka oli jo poistumassa (onnea opintoihin!).

Junis piti herkän puheenvuoron miehen herkkyydestä. Se ei ole mimosaherkkyyttä, vaan sitä kuvaa parhaiten seuraava tarina:

    On liki seitsemänkymppinen isä, on poika. Ollaan upottavassa maastossa, melkein suolla. Kaadetaan kevätkoivu, mahlasta painava, ja pätkitään kahden metrin palasiksi. Poika ottaa numeroa tekemättä järeimmät pöllit kannettavakseen. Hän poimii pöllin kerrallaan ja tasapainoilee se harteillaan hyllyvässä maastossa. Se on herkkyyttä, kun koko kropallaan kokee massan hitauden käännöksissä ja sopeuttaa liikkeensä maastoon ja kantamukseen.

Tässä vaiheessa istuin taas liki Mariaa ja ystäväänsä Funkamillionia ja puhelimme hetken murteista. Sitten huomioni kiintyy mieheen, joka minun pitäisi tuntea. Muistan tismalleen, missä tapasin hänet ensimmäisen kerran (Luftissa, nurkkapöydässä) ja missä seisoimme, kun en edellisen kerran muistanut blogiaan (pikkujouluissa). Sitten ne (niinku esmeks Veera) alkoivat lällätellä minulle, kun en muistanut. Antoivat viiden pisteen vihjeitä ja naureskelivat. Lopulta sentään keksin Arboretumin verran ja pienestä (kahden pisteen arvoisesta) lisävihjeestä koko nimen: Alternative Arboretum. Asiayhteyteen sopivasti Veera kertoi näkemästään dokkarista, jossa kustannustoimittajana toiminut nainen dementoituu alta kuuskymppisenä. Esitys oli niin veeramaisen valloittava, että tasan siinä vaiheessa iltaa päätin sittenkin yrittää muistella, ketä miitissä tapasin ja mistä heidän kanssaan juttelin, dementian torjuntaa nääs!

Pisimpään taisin jutella Kukkiksen ja sen yhden vaalean naisen kanssa, joka ei ollut paikalla (Hestia oli kanssa mukana). Ihan vain meille salarouville tarkoitetusta ajatustenvaihdosta julkistettavaksi sopinee, että lämpimiä ajatuksia lähti ainakin Kauralle, Oharille ja Elmalle. Niin ja se, että jollain aikataululla tänne kasvaa Muistojen Helsinki.

Pörrön ns. sisko oli muuttanut Kuopiosta näille nurkille. Hetken katseltuani tajusin, että olemme tavanneet ennenkin: Pörrön synttäreillä Tokoin rannassa joitain vuosia sitten. Hirveän ylpeänä huomiostani toitotin pnille, että samassa tilaisuudessa silloin oltiin kaikki. Nyt vain on niin, että ex-kuopiolaisen vanhan tutun blogin nimi jäi selvittämättä. Muutamat paikalla olleet arvelivat, että tällä haulla voisi löytyä. Tietoa, anyone?

Edit: Salaperäinen langankuluttaja on Meeri.

Toinen, jonka blogin tietoja kaipaisin, on se nuori nainen, joka tervehti minua, kun saavuin, mutta joka jotenkin ehti hävitä pöydästä ennen kuin ehdin jutella kanssaan.

Iltani päättyi jutteluun Haltian vaaliyön Mirvan kanssa. Hänkin on kunnallisvaaliehdokkaana. Vaalimainontaansa kuuluu valkoinen matkakorttikotelo (mikä sopii hyvin joukkoliikennelautakunnan nykyiselle jäsenelle). Minulla olisi kotelolle tarvetta, kun vanha (kantakorttiajalta periytynyt) alkaa olla jo ihan rispaantunut. Mutta minäpä olen espoolainen.

Edellä mainittujen lisäksi ehdin eilen nähdä:
Zepan (etäältä)
Schizo-Jannen (jonka kanssa taisin jutellakin hiukan)
Sediksen (joka oli vasta tulossa, kun minä olin jo menossa)
Timon (kaukaa)
Mielityn (tai jollei se etäältä näkemäni uljas nainen ollut Mielitty, niin joku muu kaunis katseltava kumminkin!)
Kriisin (aivan upeassa asussa)

Ovella Nikke vielä huikkasi perään, että vie terveisiä PA:lle. Myös Olli ja Mitvit välittivät kauttani viestiä pojalleni. Aika noloa, mies on 25 ja armeijassa eikä silti pääse eroon joka paikkaan nokkansa työntävästä äidistä!