Archive for maaliskuu 2010

Operaatio siltagradu (70 päivää jäljellä)

22.3.2010

Minun olisi jo aikoja sitten pitänyt aloittaa siltagradu, jos mielin saada sen valmiiksi toukokuun loppuun mennessä. Jotain ideoita ja ajatuksia minulla on, paperilla ei vielä mitään. Konkreettisimmin graduangsti on näkynyt siinä, etten ole päivittänyt blogiani pariin kuukauteen. On nimittäin tuntunut rikolliselta hupikirjoittaa, jollei hyötykirjoita!

Nyt päätin, että sepä vasta on harvinaisen tyhmästi ajateltu!

Siitä gradusta: kun sisältö on vielä hakusessa, päätin satsata välineurheiluun. Muutamia viikkoja olen etsinyt raivoisasti aiheeseeni istuvia artikkeleita Nellin avulla. Suosittelen! Nellin monihaku on niin mainio, että ihan hirveän paljon ei edes tarvitse tiedonhausta ymmärtää, kun jo pääsee alkuun. Jos joku lukijoistani sattumoisin on siinä tilanteessa, että tieteellisten artikkelien metsästäminen on ajankohtaista, kannattaa tsekata, löytyykö oma oppilaitos Nelli-portaalista. Minun kokemukseni on, että aivan turhan harvat opettajat ja opiskelijat tuntevat Nelliä. On tietysti hienoa, että kirjastoissa on osaava ja palvelualtis henkilökunta, joka tarvittaessa melkein etsii aineistot puolestamme, mutta kyllä se vaan on makeeta makoilla kotona sängynpäällä ja ihan itse etätonkia arkistoja!

Jos oman oppilaitoksesi Nellistä ei löydy kunnon ohjeita, kannattaa kurkata esimerkiksi Turun amkin Nellistä. Siellä on selkeitä ohjeita tiedonhakuun ylipäätään sekä Nellin käyttöön ja artikkelitietokantoihin erityisesti (terveisiä Turun amkin erinomaisille informaatikoille, joita minulla on ollut ilo ohjata jo kolmena vuonna ammatillisessa opettajankoulutuksessa!).

Tähän asti olen artikkelin löydettyäni toiminut niin, että olen imuroinut fulltextin itselleni (edellyttää oman kirjaston kautta tapahtuvaa etäkäyttöä, muuten artikkelit ovat maksullisia). Sitten olen lueskellut pdf:n Esikatselussa (kun mulla on tämä Mac) ja tehnyt siihen korostusviivauksia ja lisäillyt keltaisia nootteja tyyliin ”tässä on tutkimuskysymys tai kontribuutio tai joku muu huomionarvoinen.”.

Huomaan olevani niitä, joiden on helpompi lukea putkelta kuin paperilta: paperilla ei voi isontaa fonttia (enkä vieläkään ole tottunut käyttämään lukulaseja, vaikka pitäisi) eikä Find toimi lainkaan niin jouhevasti kuin sähköisessä artikkelissa. Vaikka tarkoitukseni ei ole tuottaa gradua copy-pastella, osaan silti arvostaa sitäkin, että tarvittaessa seikkoja pystyy näppärästi kopioimaan (esim. vaikka lähdeluettelosta jonkin mielenkiintoiselta vaikuttavan artikkelin nimen, jonka voi sitten liimata Nelliin ja etsiä itselleen).

Tähn asti olen ollut lukumoodissa enkä ole kummemmin miettinyt kirjoittamista. Kun sekin vaihe väistämättä kohta on edessä, päätin eilen tarttua härkää sarvista ja koota kaikkien löytämieni artikkelien tiedot Refworksiin. Meidän koulussa henkilökunnalla ja opiskelijoilla on käyttöoikeudet tähän oivaan palveluun (tarkasta omasta kirjastostasi, onko teillä). Miten minä Reworksiä kuvaisin? No se on sellainen tietokanta, jonne voi koota lähteittensä tiedot ja josta sitten voi tulostella kulloistenkin määräysten mukaisia lähdeviitteitä ja lähdeluetteloita. Oikeasti jokaisen kannattaisi heti opintojensa alussa totuttautua Refworksin käyttöön. Sinne kun keräisi ja aiheittain järjestelisi viitteitänsä, niin kovasti helpottaisi jokaista seminaarityötä, tutkielmaa yms. viimeisteltäessä.

Minulla meni jokunen tunti nakerrella löytämäni lähteet jälkikäteen Refworksiin, mutta niitäpä olikin vasta muutama kymmenen. Tästä eteenpäin muutan työprosessia niin, että samalla, kun löydän imuroitavan artikkelin, exporttaan sen tiedot suoraan Refworksiin (juujuuu, totta se on, itse ei tarvitse tietoja kirjoitella, kunhan valitsee artikkelin ja exporttaa viitetiedot ohjeiden mukaan. Miinusta on, että joka kustantajalla exporttaus toimii vähän eri tavalla, mutta jokainen tapa voittaa sen, että joutuisi itse arvailemaan, miten viite kirjoitettaisiin!) Eilen lähdin liikkeelle ihan käsikopelolla, vasta tätä postausta varten etsin linkin ohjeisiin! Saman tien sitten asensin Write-N-Citen. Sen avulla saa tuoduksi lähdeviitteet Refworksistä Word-tiedostoon ja luoduksi oikeaoppisen lähdeluettelon. Kunpa olisikin jo niin pitkällä!

Seuraavassa gradupostauksessani kerron tutkimussuunnitelman värkkäämisestä IdeaPuzzlella. Stay tuned!

Mainokset

Kiitos lehdenjakajille ja muuta maaliskuista!

19.3.2010

Eilen aamulla Hesari tuli vasta seitsemältä. Illalla lumipyryssä kauppaan kävellessäni ajattelin, moneltakohan se huomenna tulee, kun keli on tällainen. Tuli puoli kahdeksalta.

En valita, päin vastoin, olen äärettömän kiitollinen niille uutterille lehdenjakajille, jotka ovat kuluneen talven kelejä uhmaten aamuyön pimeydessä tehneet työtään, jotta minä ja kaltaiseni paperiseen aamulehteen kiintyneet brontosaurukset saavat päivänsä kunnolla alkamaan. Kiitos!

***

Lehdenjakajien ajatteleminen vei mietteeni maahanmuuttajakysymykseen, josta nyt aion lausua pari sanaa, vaikka yleensä varon imuroimasta kommenttilaatikkoon meuhkaajia, ja vältän siksi herkkiin aiheisiin tarttumista (minä pelkuri!).

Oli kerran vauraassa pohjoismaassa (joka ehkä oli Suomi tai ehkei sittenkään) maahanmuuttajamies, joka oli suorittanut yhden maisterin tutkinnon kotimaassaan ja toisen kyseisessä pohjoismaassa. Öisin klo 2 – 6 hän jakoi aamulehtiä. Kahdeksasta neljään hän istui kurssilla opiskelemassa maan kieltä. Iltaisin hän opiskeli pedagogiikkaa. Lisäksi hän oli neljän lapsen yksinhuoltaja. Kuuteen vuoteen hän ei ollut tutkinnoistaan huolimatta onnistunut saamaan muuta työtä kuin lehdenjakoa.

En kuvittele, että kaikki maahanmuuttajat ovat yhtä uutteria. Mutta eivät he kaikki pummejakaan ole. Sitä paitsi harvat ovat tulleet tähän maahan tavoitteenaan päästä sosiaalituelle. Moni on lähtenyt rakentamaan itselleen ja perheelleen turvallisempaa ja parempaa elämää kuin mitä sotainen ja köyhä kotimaa tarjoaa. He ovat kuvitelleet, että voivat käyttää osaamistaan ja tehdä työtä onnensa eteen. Vähänpä arvasivat, että Suomessa on taskuraha kourassa asetuttava odottamaan oikeutta tehdä työtä. Jos joku siinä prosessissa sosiaalistuu toimettomuuteen, niin kumman on vika, sen, joka ei anna tehdä töitä, mutta antaa rahaa, vai sen, joka tottuu tilanteeseen? (Oppimisen asiantuntijana (tsihih!) totean, että jos koko valveillaoloaika monikanavaisesti jotain opetetaan, niin oppiihan siinä väkisin. Myös veltoksi jos nikseen tulee.)

En ole mikään kirkasotsainen idealisti, joka näkee maahanmuuttajissa vain jaloja piirteitä. Monen muun opettajan lailla olen kokenut, että joistain kulttuureista tulevilla on keskimääräistä suurempi taipumus vilppiin. Olen myös saanut kuulla olevani rasisti, kun olen vaatinut afrikkalaiselta potkipalloilijalta samoja tuotetuntemuksen suorituksia kuin hänen suomalaiselta joukkuetoveriltaan (kummallakin pakkasivat olemaan tehtävät rästissä, ne pelimatkat, nähkääs). Ja sitä rataa.

Vaikka välillä tulee vastaan vähemmän onnistuneita kulttuurien kohtaamisia, niin en minä niitä pelkästään tulijoiden viaksi laske. Kyllä vastaanotto kanssa usein on aikast karu!

***

Se vielä piti sanoa, että olen minäkin jotain oppinut kolmessakymmenessä vuodessa: kun Gorba rupesi kärttämään, että lähdetään mökille kokeilemaan hankikantoa, en antanut manipuloida itseäni, vaan loikolen tällä hetkellä lämpimässä kaupunkiasunnossa läppäri mahan päällä. Ensimmäisen kerran lähdin olemattomille hankikannoille maaliskuussa 1978 ja päädyin kolmeksi päiväksi rehkimään 50 litran öljypänikän kanssa umpihangessa. Seuraavaksi olin ylipuhuttavissa maaliskuussa 1986, kuukautta ennen JCP:n syntymää. Tien päästä mökille oli kahden tunnin tarpomataival. Se oli kaikkinensa sen verran kuolemaa uhmaava keikka, että sittemmin olen aina osannut sanoa ei. Gorba se vain ei millään opi, joka vuosi jaksaa yrittää vonkata kaveria hankikantoja testaamaan!