Tiedotus matkustavaisille, jotka liikkuvat tai voisivat hyvinkin liikkua Ison Omenan vaiheilla

Ostin eilen kaksi jättimäistä muovikassillista muun muassa: lakanoita, pyyhkeitä, Peak Performancen ja Skilan ulkoiluvaatteita, Luhdan paitoja, Rukan windstopper-neuleen, Storyn mustan kotelomekon ja Ril’sin housut. Silti Espoon Isoon Omenaan pystytettyyn väliaikaiseen Luhdan tehtaanmyymälään jäi vielä paljon tavaraa jäljelle! Hinnat ovat sikahalpoja. Halvimmat ostokseni maksoivat 3 €/kpl (Storyn hame, Peak Performancen liivi, Torstain lippis), kallein maksoi 20 € (musta leninki). Useimmat tavarat kieppuivat kympin kahta puolta. Aikuisten vaatteiden lisäksi oli paljon lasten paitoja, housuja, hamosia ja kuravaatteitakin näkyi yhdessä pinossa.

Sun äitis suosittelee lämpimästi metsästysretkeä Omppuun. Perille pääsee Kampista esimerkiksi Soukan ja Kivenlahden suuntiin menevillä busseilla (pysäkki Länsiväylällä Olari-Matinkylä-liittymän jälkeen seuraavana). Kauppakeskuksessa tilapäinen tehtaanmyymälä on Toritasolla entisen On-Offin tiloissa (Stadiumin vieressä). Myymälä on auki sunnuntaihin asti.

Nettielämää, osa 1

Tämä on johdattelupostaus Nettielämää-kirjaa käsittelevään merkintään.

Intro
Ensimmäisen kerran kävin internetissä maaliskuussa 1996. Paikkana oli Tampereen pääkirjasto Metso ja selaimena Mosaic. Siitä reissusta en paljon viisastunut.

Pian tämän jälkeen hankin ensimmäisen oman tietokoneeni. Macissäni oli 14 400 bps modeemi ja Netscape Navigator 2.0 -selain. Keskuskadulta lähdin arastellen tutustumisretkille netin ihmemaailmoihin. Pääasiassa kuljeskelin etsiskelemässä tietoa. Olin myös ahkera sähköpostittelija. Uutisryhmiä en ikinä saanut toimimaan, ja keskusteluryhmät jäivät minulle vieraiksi.

Ensimmäisen kerran yritin ladata jotain netistä noin toisena iltana siitä, kun olin yhteyden saanut. Pojat höpöttivät, että oli olemassa joku shareware Doom, jonka voisi imuroida ilmaiseksi (sällit, korjatkaa ihmeessä, jos sittenkin muistan pelin nimen väärin!). Hikisin sormin ja hermostuneena klikkasin Download-nappulaa. Kun kone oli raksuttanut tunnin ilman näkyvää tulosta, katkaisin yhteyden. Päätin toistaiseksi tyytyä katselemiseen ja jättää ohjelmien lataamisen osaavammille.

Syksyllä 1996 aloitin uudessa työpaikassa ja sain ensimmäisen työsähköpostini. Osallistuin Suomi tietoyhteiskunnaksi -koulutukseen ja hurahdin totaalisesti kurssin keskustelualueen tarjoamaan vuorovaikutteisuuteen. Kävin monta kertaa päivässä pilkkimässä kurssin WebCT:ssä, olisiko siellä uusia viestejä. En ollut ainoa innostunut hörhö, vaan muutkin osallistuivat aktiivisesti (terkkuja kaikille SutiG-toteutukseen osallistuneille!). Siksi minun oli myöhemmin vaikea ymmärtää verkko-opettajien valitusta pystyyn kuolleista keskustelutiloista.

Seuraava pyrkimykseni laajentaa nettiolemistani ajoittui lukuvuoteen 1998 – 1999. Osallistuin 15 ov:n koulutukseen Oppimateriaalin tuottaminen avoimiin oppimisympäristöihin. Projektityönäni aloin vääntää verkkomateriaalia Kestävä kehitys -nimiselle opintojaksolle.



Siinä vain pääsi käymään niin, että vaihdoin työpaikkaa ennen kuin kukaan ehti kurssille osallistua. Seuraavassa työpaikassani serveerasin samoja sisältöjä uudessa pakkauksessa nimellä Tuote ja ympäristö (Aqua-henkisen uuden ulkoasun toteutti PA)



Kurssi oli jaettu neljään teemaan. Niihin kaikkiin liittyi itse laatimaani materiaalia, linkkejä ja pieniä pohdintatehtäviä sekä kunkin kokonaisuuden lopuksi isompi raportti. Muttei edes pyrkimyksen puolikasta siihen suuntaan, että osallistujat tekisivät hommia yhdessä ja keskustelisivat jossain siihen varatussa tilassa!

Ei tuokaan kurssi ikinä päätynyt nettiin. Se oli koulussa yhdellä verkkoasemalla jaossa ja käytössä korkeintaan satunnaisena oheismateriaalina. Jakamatta jäivät nämäkin:

Ainoa julkiseen levitykseen asti edennyt tuotokseni oli Unkarin matematiikan kurssille tekemäni harjoitustyö, joka päätyi matematiikkalehti Solmuun. Alunperin tein tehtävän englanniksi. Solmuun se päätyi kielenkääntäjäopiskelijoiden harjoitustehtävänä, jonka verkkojulkaisu taas oli jonkin toisen kurssin harjoitustehtävä. Itse olin siis kovin etäällä lopullisesta julkaisemisesta (enkä pystynyt korjaamaan käännösvirhettä! Kyllä minä tietäisin, ettei ympyrän sisään voi piirtää sylinteriä, tarvitaan pallo!)

Olin vaeltanut netissä vastaanottavana tahona kahdeksan vuotta. Olin hetkittäin tuntenut halua irrottautua pelkän katselijan roolista, mutta materiaalit vain jotenkin eivät olleet minun juttuni!

Elämä alkaa
Syksyllä 2004 JCP kertoi minulle, että PA:llakin on nyt sellainen. Niin mikä? No blogi. Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä blogi oikein on, mutta ahkeralla etsimisellä vihdoin löysin Pinserin listalta Pää aukin (ensikommenttini Murmelina, ajalta ennen Sun äitis syntymää). Löysin myös muita blogeja ja jäin koukkuun. Olin löytänyt itselleni sopivan nettielämän muodon! Kului kuitenkin liki vuosi ennen kuin olin valmis aloittamaan oman blogin.

Kohta viisi vuotta blogielämää on antanut minulle paljon, niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin. Tällä kokemuksella tiedän, että Serendipic learning on mahdollista. Olen altistunut sen seitsemälle sosiaalisen median juketille, poiminut niistä itselleni luontuvat käyttöön ja jättänyt tarttumatta niihin, jotka eivät ole tuntuneet omilta.

Mutta entäs jos jollakulla on kiire? Jos ei halua jäädää makoilemaan verkkoon seuraavaksi kolmeksitoista vuodeksi, vaan haluaa oikotien nettielämään? Siinä tapauksessa kannattaa hankkia käsiinsä Tuijan ja Yoen uusi kirja Nettielämää. Siitä saa hyvät eväät oman nettielämän aloittamiseen. Omia mietteitäni kirjasta kerron Nettielämää, osa 2:ssa (tässä joku päivä, kunhan saan aikaiseksi).

Purjehdussanastoa

Gorba on varsin eläimellinen ihminen. Tämä ilmenee lukuisissa tilanteissa niin, että ärsykkeestä seuraa välitön reaktio. Esimerkki: eteisessä roikkuva tyhjä housupuu laukaisee tarpeen riisua housut. Tämä toimii ok:sti silloin, kun siirtymäsuunta on töistä tultaessa kohti olohuonetta, mutta aika huonosti silloin, kun suunta on olohuoneesta kohti eteistä vaikkapa vieraita hyvästeltäessä.

Minun olisi pitänyt kolmenkymmenen vuoden kokemuksella ymmärtää tämä. Oli siis tavallaan ihan omaa tyhmyyttäni uskoa, kun Gorba vastasi, että kyllä hänen viritetyllä Sierrallaan pystyy kilpapurjehduksen lisäksi suorittamaan perhepurjahdustyyppisen  siirtymätaipaleen mökille Tammisaareen. Ärsyke=kilpavene > reaktio=kuvitelma, että mukana oleva miehitys osaa toimia kuin kokenut kilpailumiehistö. Gorban tulkinta=perhepurjehdus ei oleellisesti eroa kilpapurjehduksesta.

Väärä tulkinta! Minä olen purjeveneessä vain kyydissä. Spöget ovat purjehtineet optaria ja matkustaneet lankomiehen somalla purrella, jossa on rullagenoa. JCP on kisannut Gotland Runtissa ja ymmärtää, mitä tehdä ja miten, mutta yhden miehen varaan on paha rakentaa koko kansimiehitystä. Yhdellä Gorballa ja neljällä JCP:llä purjehdittaessa  olisi tuskin tulut tarvetta kutsua apujoukkoja Porkkalan selälle, mutta meilläpä olikin muunlainen sakki matkassa, ja IMO kipparin olisi pitänyt osata ottaa tämä huomioon.

Perustietoa tilpehööreistä

Kun Gorba veneessä karjaisee AVAA, se voi tarkoittaa ainakin seuraavia toimenpiteitä:

narun irrottamista

• knaapista (tarkoittaa tässä sellaisia hammasreunaisia muovipalikoita, joiden väliin köysi puristuu. Toisessa yhteydessä knaapi voi olla tappiviritelmä, jonka ympäri köysi kieputetaan esimerkiksi laiturilla, tai vaikka lipputangossa)
• nappulasta (tämä ei tarkoita mitään button-tyylistä nappia, vaan jotain kummaa vipua, jota avataan ja suljetaan, jotta köysi pääsisi kulkemaan tai sitten ei)
• vinssiltä (mieluiten Harkenilta)
• solmusta (sallittuja tyyppejä meillä: kasi muiden skuuttien kuin solmuttomien spinnunskuuttien päässä, paalusolmu kaikkialla muualla)

Naruja (tai naruilla ohjattavia) ovat ainakin:

• skuutti
• falli
• barberi 
• outhooli
• kiki
• levanki

Paluumatka sujui myötätuuleen, tosin vähän liiankin plattislenssiä hänelle, joka himoitsi ennätyksiä. Korkein kuulemani lukema oli 8,7 solmua, voi olla, että enemmänkin meni rikki ollessani toisaalla. Minua kiinnosti enemmän, että pääsimme ihan ehjinä takaisin kotiin!

Uploaded with plasq’s Skitch!

Statuspäivitys

 

Meripelastajien hinauksessa. Stay tuned: tapahtumakuvaus tulee, kunhan tilanne on pois päältä!

Edit klo 23.35 Edellinen oli kirjoitettu klo 17.50, nyt on kello jo päälle kymmenen, ja matka jatkuu.

 Aamulla lähteissä oli sumuista ja sateista, mutta jotain tunnin päästä keli muuttui pilvipoudaksi ja matka taittui mukavasti, joskin kryssien. Söimme päivän ensimmäiset currykanalla täytetyt sämpylät, minkä jälkeen minä kömmin alas, kun alkoi niin kovasti nukuttaa. (purjeveneen keinunta tekee minut aina uneliaaksi).

 Panokseni purjehdukseen oli, että vaihdoin joka vendassa puolelta toiselle ja jatkoin torkkumistani. Kunnes sitten ajattelin kaivaa tietokoneen esille ja lähettää Seesmic-videon näppäristä käänöksistä kaiken kansan nähtäväksi. Tässä kohtaa alkoi tapahtua.

Joku pojista bongasi jennissä (se on se keulakolmio) repeämän, ja purje laskettiin ja pakattiin siististi pois. Seuraavaksi laskettiin stora ja laskostettiin se puomille. Operaatio oli sen verran rankka, että voimaantumiseksi syötiin soppaa ja ajettiin sen aikaa koneella.

 Vetrein voimin päätettiin seuraavaksi ryhtyä harjoittelemaan myrskypurjeiden nostamista (tuulta oli jotain 9 – 10 m/s eli ei mitään myrskyä, mutta aika navakkaa kuitenkin. Edit 22.6. Tuulimittarin lukema olikin kuulemma 12 m/s, joten aiempi todistajanlausuntoni oli alakanttiin. Kun pienin jenni oli just revennyt, ei tehnyt mieli lähteä urheilemaan isommalla). Fokka meni suljusti. Mutta sen takimmaisen purjeen kanssa tapahtui seuraavaa: just kun paikallinen gastihenkilömme oli kiinnittämässä storan fallia purjeen kulmaan, osui paatin keula rytinällä aaltoon (olimme tässä vaiheessa miltei keskellä Porkkalan selkää, missä aalloilla on tilaa kasvaa aika isoiksi). Se siitä fallista, kirposi hyppysistä ja sotkeutui perästaagin ympärille!

Jatkoimme koneella. Katsoin kelloa. Se oli 16.20.

Sitten loppui löpö . Vaikka aikomuksemme ei alun perin ollut lähteä moottoriveneilemään, olimme kuitenkin ottaneet 10 litraa varalöpöä mukaan. Eli siitä vain tankkia täyttämään. Kone ei kuitenkaan ottanut käynnistyäkseen. Irrotimme konekopan, että jos vaikka pitäisi ilmata. Siinä vaiheessa selvisi, että polttoaineletku olikin röyskynnässä irronnut liitoksesta, ja äsken täytetty löpö sijaitsi nyt pilssissä, ei tankissa.

Viiden paikkeilla siis sijaitsimme puolessa välissä Porkkalan selkää. Storan falli karussa > purjehduskelvottomina. Löpöt lattialla > koneettomina.

Ensin heitettiin laahusankkuri. Sitten laskettiin ankkuri. Edelleen etenimme puolen solmun nopeudella  kohti seuraavaa saarta. Oli aika kutsua ratsuväki paikalle.

 Inkoon meripelastajat lupasivat olla vartissa paikalla. Ja olivatkin. Sitten pääsimme hinauksessa Inkooseen, jossa:

• hissattiin yksi meidän sälli mastoon selvittämään falli
• äyskäröitiin pilssi tyhjäksi löpöstä (joka kaadettiin huoltoaseman erotuskaivoon) 
• revittiin kaksi pussilakanaa palasiksi ja luututtiin turkki. Uudestaan ja uudestaan, kunnes päällimmäinen liukkaus saatiin pois
• korjattiin putkiliitos
• tankattiin
• katsottiin ihaillen, kun meripelastajahenkilö ilmasi moottorin

Nyt ollaan taas matkalla. Jollei enää töpeksitä, olleen perillä n. tunnin päästä (vähän minua kyllä rantautuminen arveluttaa, mutta muuhun tänään koettuun verrattuna pieni laituriin törmääminen on small potatoes! Törmäämisen vaihtoehto on, että vesi on niin matalalla, ettemme pääse laituriin asti, vaan joku saa uida rantaan jollanhakureissulle. Ei olisi ensimmäinen kerta!

Kolme juttua sentään ansaitsee kehut:

• inkoolaisten toimet. Vapaaehtoistyötä voi muuten tukea lahjoittamalla tilille Aktia 405560-518434
• navigointi on sujunut mallikkaasti: perinteisen karttavihon lisäksi paatissa on plotteri, ja lisäksi mukana oli iPhoneen ostettu plotteriappsi, joka toimi hämmentävän hyvin
• akkuun liitettävä Airamin 33 l kylmälaukku, oikein näppärä peli, jonka ansiosta ruokahuolto on toiminut kriisin keskellä hyvin.

Seuraavaksi keskityn jännäämään rantautumista!

 

Edit klo 3.10 Jo jokunen aika sitten onnistuimme murtautumaan mökkiin (kts. kommentti). Nyt saunotaan, kohta nukutaan.

 

 

 

Minä ja isä Mirto

 Minun pitäisi lukea artikkelipinkka yrittäjämäisestä markkinoinnista ja kirjoittaa huomiseksi kymmenen sivun essee aiheesta, mutta minun on kauhean vaikea keskittää tarmoni seuraavien seikkojen miettimiseen:

• Mitkä kehityssuunnat, elementit ja seikat määrittävät Entrepreneurial marketing – käsitettä?
• Kuinka Entrepreneurial marketing –käsitettä ja Marketing/Entrepreneurship rajapintaa on hyödynnetty ja käytetty, ja kuinka se lmenee empiirisessä tutkimuksessa?
• Vertaile kirjallisuudessa esitettyjä Entrepreneurial marketing -viitekehyksiä

Noin niin kuin aluksi!

Intuitioon perustuen minulla olisi heittää esimerkkikeisiksi  yrittäjämäisestä markkinoinnista vaikka tapaus JCP [HS, €], tyyppi oli tänään toista kertaa muutamaan viikkoon Hesarin sunnuntailehden taloussivuilla. Ja tarkemmin fundeerattuna myös koko Sun äitis -blogin alkutaival oli silkkaa yrittäjämäisen markkinoinnin juhlaa. Mutta onko minusta kirjoittamaan esseetä aiheesta? No ei todd!

Mikä minussa oikein on vikana, kun en sitten niin millään kykene veivaamaan käsitteitä ja niiden suhteita? En pidä opiskelukavereitani oleellisesti itseäni fiksumpina (anteeksi, jos loukkaan) tai kokeneempina kirjoittajina. Silti he onnistuvat sinä, mikä itselleni tuntuu ihan ylivoimaiselta!!

 Iso Mitro -jutusta [HS, €]  löysin lopulta ymmärryksen avaimet.

"Lahjakkuus on kuitenkin myös taakka: nopeaälyinen Mitro pärjää nokkeluuksilla, eikä hänen kärsivällisyytensä riitä huolelliseen sisältöihin syventymiseen."

 Siis hyvänen aika, minähän olen kuin Mitro! Kärsivälisyyteni ei riitä huolelliseen sisältöihin syventymiseen, mutta ei hätää, kaikki johtuu vain siitä että olen niin lahjakas ja nopeaälyinen!

Ylpeä äiti tässä hei!

Keväällä 2008 Spöget osallistuivat Omnian joukkueessa Taitaja-tapahtumassa näytöslajina toteutettuun TY 24 h -yrittäjäleiriin. Menestys ei muuten ollut kummoinen, mutta joukkueen tuottama Tölkkitykki sai parhaan proton kunniamaininnan. Jo silloin tuomaristoon kuulunut Globe Hopen toimitusjohtaja Seija Lukkala kiitteli ideaa.

Eilen toinen Spöge bongasi Tiede-lehdestä kuvan Globe Hopen tuotannossa olevasta Myrsky-tölkkitykistä. Valtavan kivan näköisen olivatkin osanneet siitä tehdä! Heti päätin ostaa Gorballe merikorttien koteloksi (jos mitoitus osuu). Ja itse voisin kuskata siinä fläppirullia.

No, tänään tuli yhteydenotto Omniasta: Seija Lukkala kyselee joukkueen yhteystietoja palkitakseen idean keksijät! Julkiset kiitokset Seija Lukkalalle, joka ensin antoi aikaansa ja ryhtyi nuorten leirin yrittäjäkontaktiksi ja nyt vielä palkitsee ideasta. Tuollaisella aikuisen, oikean yrittäjän tuella on valtavan suuri merkitys nuorille, jotka vasta rakentavat uskoa omiin kykyihinsä.

Juuri kun olin tuosta iloisesta uutisesta toipumassa, JCP soitti omia kuulumisiaan. Joulukuun alussa kerroin, että JCP on saanut tehdyksi ensimmäisen iPhone-pelinsä. Helmikuussa tuli markkinoille toinen peli. Eilen Wooden labyrinth 3D (linki vie iTunesin kautta App Storeen) sai Apple design awards 2009 palkinnon opiskelijoiden tekemien iPhone-sovellusten sarjassa. Ratkean ylpeydestä, mutta nyt on pakko mennä vääntämään raporttia huomiseksi. Jos aihe kiinnostaa, voi JCP:n haastattelun lukea digitodaysta, itse en ehdi tämän pitempää hehkuttaa!